torstai 29. maaliskuuta 2018

Ikä on vain numero, vai onko sittenkään?

Tänä vuonna vietettiin 25.3:tta palmusunnuntaita, mutta tasan 40 vuotta sitten se oli pääsiäislauantai, jolloin minä synnyin tähän maailmaan. Toden totta, nyt en voi enää sanoa olevani kolmissakymmenissä. Ehei, vaan, kuten eräs (miespuoleinen) vieraani sanoi: olen nyt tullut virallisesti keski-ikään! Tätä mieltä kuulema oli ainakin google, ja onhan sitä uskottava! Noh, ainakin sain viettää ihanan päivän astuessani muiden keski-ikäisten joukkoon. Päivään kuului hurjan paljon kukkaloistoa, josta olen ihan tavattoman onnellinen. Kukat tuo niin paljon iloa ympärilleen, vai mitä olet näistä lahjakukistani mieltä?




Koska oikea käteni on yhä kipsissä, en voinut leipoa kakkua kahveille. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä tilasin paikallisesta kahvilasta aivan mielettömän maukkaan suklaakakun. Voisin murtaa käteni useamminkin synttäreiden alla, hih!


Niin, mutta se ikääntyminen, onko se ikä oikeasti vain numero? Ainakin tahdon siihen vain uskoa. Tosin ei hurjasti mieltä ylennä, kun epikriiseissä lukeekin nuoren naisen sijaan rouva! Rouva on minun mielikuvissa 70-vuotias hienostonainen, joka kulkee turkispuuhka harteillaan, suuret helmet kaulassa ja pieni Fifi-villakoira sylissään. Ensi kerralla taidankin sanoa kirurgille, että muistakin kirjoittaa sinne teksteihin nainen, eikä rouva. Ja jos oikein saisi toivoa, niin kirjoita Nuori Nainen. Sillä sitähän tässä vielä ollaan, oikeastaan, nuoria!


Tänä vuonna jäivät pääsiäiskoristeet varastoon, sillä en pysty niitä yhdellä kädellä etsimään. Murtumien paraneminen on myös komplisoitunut (liekö se sitten yksi merkki keski-iästä??), joten kipujen keskellä ei ole kovasti intoa koristella kotia. Mutta ei haittaa, sillä saamme yhä ihailla tätä kukkaloistoa täällä. Näiden keväisten kukkien myötä toivotankin teille Oikein Ihanaa Pääsiäistä, olitte sitten niitä nuoria, keski-ikäisiä, rouvia tai herroja! 


lauantai 24. maaliskuuta 2018

Kahden erityislapsen kanssa matkoilla ja joudut onnettomuuteen. Miten siitä selvitään?

Meidän unelmien loma Ras Al Khaimahissa sai yllättäen hurjan lopun. Olimme viettäneet viimeisen päivän uima-altailla ja rannalla, ja tarkoitus oli päivän päätteeksi käydä suihkussa ja lähteä sitten viereiseen ostoskeskukseen syömään ja tekemään viimeiset tuliaisostokset. Kaikki menikin siihen asti hyvin, kunnes olin nousemassa ammeesta, jossa oli suihkumme. Olin astumassa toisela jalalla ammeesta pois, kun toinen jalka ammeessa lähti alta ja sillä sekunnilla tiesin, että nyt ei hyvä seuraa. Lensin vauhdikkaassa kaaressa kylpyhuoneen laattalattialle ja totta kai otin oikealla kädellä vastaan. Hyvä niin, sillä muutoin olisin lyönyt pääni. Kipu kädessä oli kuitenkin niin valtava, että tuntui, että pian lähtee taju. Käsi oli vääntynyt outoon asentoon, luut törrötti ja yritin vain hengitellä. Vaan mitäs nyt? Minä makaan kylpyhuoneen lattialla kylmänhikisenä ja tytöt ovat huoneen puolella katsomassa netfilixiä. Ei auttanut muu kuin huutaa tytöt hakemaan apua. Sillä hetkellä nostin suuresti hattua rohkeille tytöilleni. He lähtivät reippaasti käytävään huutamaan "Help, help", vaikka olivat taatusti säikähdyksestä suunniltaan.
Se ei sitten ollutkaan mikään mieltä ylentävä kokemus, kun makasin luojan luomassa asussani kyljelläni kylpyhuoneen lattialla siivoojaan tullessa kyselemään, mikä on hätänä. Tuolla hetkellä en osannut kuitenkaan miettiä mitään muuta kuin että minun on pysyttävä tajuissani, jotta tytöistäni huolehditaan. Pian huone olikin täynnä hotellin henkilökuntaa johtajaa myöten ja ambulanssi oli hälytetty paikalle. Minulla oli suurin hätä tytöistäni, sillä he ovat vielä kovin pieniä, eivätkä osaa englantiakaan. Matkatoimiston työntekijä sanoi puhelimessa, että minun olisi otettava tytöt sairaalaan, mutta ambulanssin ensihoitajat sanoivat, ettei sairaalaan voi lapsia viedä, ei kukaan voi heidän perään katsoa. Samaa mieltä olin itsekin. Mitä jos joutuisinkin saman tien leikkaukseen, miten tytöt pärjäisivät paikallisessa sairaalassa keskenään? Minua ei siis voitu lähteä viemään sairaalaan ennen kuin tyttöjen tilanne olisi hoidettu.
Tällaisessa tilanteessa huomaa, miten tärkeää on yksin matkustaessa tutustua muihin samassa hotellissa asuviin suomalaisiin. Mekin olimme tutustuneet kahteen ihanaan suomalaiseen naiseen, joiden kanssa olimme juuri viettäneet päivän uima-altailla. Tutustuminen ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, että olisin tiennyt heidän nimensä! Ehei, tiesin ainoastaan heidän lempinimensä, joista sitten yritin päätellä heidän nimiään. Hotellihenkilökunta kyseli, tiesinkö heidän kerroksen tai huoneen numeron. No en todellakaan! Mutta suureksi onneksemme henkilökunta sai selvitettyä, keistä oli kyse ja nämä ihanat enkelit riensivät avuksemme. Toinen jäi hotelliin tyttöjen seuraksi ja toinen lähti kanssani ambulanssilla sairaalaan.
Tyttöjen lisäksi minulla oli suuri huoli matkavakuutustiedoista. Matkavakuutus meillä toki oli, mutta en ollut huomannut kertoa tytöille, missä tosite siitä oli. Onneksi tytöt sen löysivät, ja niin sitten lähdimme sairaalaan, vain kopio passistani, matkavakuutustodistus ja puhelin mukanani. 
Kipu kädessä oli jotain sanoinkuvaamatonta. Sain jo hotellissa morfiinia ja koko matkan ajan hengittelin ilokaasua. Niissä kivuissa se tuntui kuitenkin siltä, kuin olisin hengitellyt pelkästään happea.


Entäpä sitten Ras Al Khaimahin sairaala?  
Paikalle hälytetyllä ambulanssilla oli lupa viedä potilaat ainoastaan kunnalliseen sairaalaan, ja täytyy myöntää, että se oli jotankin aivan muuta kuin voisi kuvitella esimerkiksi Dubain luksuspilvenpiirtäjistä. Tuntui, kuin olisimme tulleet takaisin suoraan 40-luvulle! Siinä järkyttävissä kivuissa maatessa en alkuun juuri kiinnittänyt huomiota ympäristööni - ja taisin olla hiukan ilokaasupilvessäkin. Mutta tuntien kuluessa aloin enemmän katsoa ja kuulostella ympärilleni, ja täytyy myöntää, että alkoi hiukan jo pelottaakin. Olihan nyt kyse kuitenkin oikeasta kädestäni, ja tiesin, että huonolla alkuhoidolla voidaan saada suuriakin vahinkoja aikaiseksi.


Röntgenkuvista kävi ilmi, että ranteeni oli aika lailla murskana. Toinen luu oli aivan pirstaleinen, toinen poikki. Meillä oli kuitenkin tiedossa lento Suomeen juuri seuraavana päivänä, joten sain päättää, leikataanko käsi Ras Al Khaimahissa saman tien vai vasta Suomessa. Arvaatte varmasti, että valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon. Tosin hetken päästä, lääkärin ja hoitajien vetäessä ja painellessa luita paikoilleen, rukoilin, että olisin valinnut toisin. 

Niin vain luun palat saatiin paikoilleen, ja pääsin kipsin kanssa jo samana iltana takaisin hotellille. Seuraavana päivänä minut kärrättiin pyörätuolilla koneeseen, sillä vahvat lääkkeet saivat pään pyörimään. Suomessa menin heti seuraavana aamuna, vain neljä tuntia kotiin pääsymme jälkeen, omaan sairaalaan, jossa käsi kipsattiin uudelleen. Leikkausta ei vielä tehty, ja ensi viikolla saan kipsin pois kuuden viikon jälkeen. Nyt jännitän, tuleeko kädestäni vielä kunnon toimiva käsi.
Mitä tästä opimme?
Tämä onnettomuus näytti hyvin sen, että mitä vain saattaa tapahtua juuri silloin kun sitä vähiten odotat. Siispä matkavakuutus, ottakaa ihmeessä matkavakuutus matkalle lähtiessänne! Minun kohdallani vakuutus toimi todella hienosti, ja vakuutukseen kuulunut Sos internationalin lääkäri soitti minulle useaan otteeseen ja varmisti, että kättäni hoidetaan hyvin. 
Vaikka haluaisittekin nauttia matkalla vain omasta rauhasta, kannattaa silti luoda suhteita muihin suomalaisiin. Tämä kokemus opetti, että aina ne matkatoimistojen oppaat eivät riennäkään heti hätiin, joten en tiedä, mitä olisimme tehneet, jos emme olisi saaneet avuksemme kahta ihanaa suomalaista naista. Etenkin lasten kanssa matkustaessa tämä on tärkeää, vaikka teitä olisi kaksikin aikuista matkassa mukana, saatika jos olet yksin niin kuin minä olin. Jos se toinen aikuinen sairastuu vakavasti tai joutuu onnettomuuteen, haluat ehkä lähteä hänen kanssaan mukaan sairaalaan varmistamaan, että kaikki sujuu hyvin. Siinä tapauksessa tarvitset jonkun, joka pitää huolta lapsistasi. 
Niin tytöille kuin minulle tämä kokemus oli todella hurja. Luiden paikoilleen vetäminen sattui niin kovin, että en edes kaksosten synnytyksessä huutanut kuten tuolla huusin. Samalla koko ajan oli hätä tytöistäni. Olen kuitenkin tavattoman ylpeä heistä. Hätätilanteessakaan he eivät jääneet toimettomiksi, vaan lähtivät heti hakemaan apua. He jäivät nätisti lähes vieraan aikuisen seuraan, vaikka siinä vaiheessa emme vielä tienneet, pääsenkö edes yöksi kotiin. Toki meillä on nyt todella suuri puhelinlasku maksettavana, sillä tytöt soittivat pitkiä puheluita isille. Se ei kuitenkaan haittaa, pääasia, että tytöt saivat isiltä lohtua. Joka tapauksessa suurin oppimme oli, että me selviämme kaikesta. Voisi luulla, että en enää uskaltaisi lähteä tyttöjen kanssa kolmisin mihinkään. Päinvastoin. Nyt minulla on vahva tunne, että tuli mitä tuli, me kyllä selvitään. 
Odotan innolla, koska pääsen taas tyttöjen kanssa matkalle! Jospa seuraavalla kerralla selviäisimme ilman haavereita. Jos ei, niin niistäkin selvitään! Kunhan nyt ensin saan tämän käteni kuntoon. Ja vielä kerran Suuren Suuri Kiitos Sarppa ja Ellu avustanne matkallamme! <3

tiistai 20. maaliskuuta 2018

Lapsiperheen unelmapäivä Ras Al Khaimahissa

Kerroin viime postauksessani, ettemme osallistunet millekään matkatoimiston valmiille retkille, vaan päätimme tehdä oman retkemme. Toki esimerkiksi Dubaihin voisi tehdä Ras Al Khaimahista omatoimiretkiä bussilla, taksilla tai vaikkapa tilaamalla auton kuljettajineen koko päiväksi, mutta nuo olivat melko kallita vaihtoehtoja retkelle. Olimme myös matkassa täysin tyttöjen ehdoilla, joten halusin retkenkin olevan heille kaikin puolin mahtava kokemus. Nettiä tutkiessa löysinkin sitten tämän täydellisen retkikohteen, nimittäinIceland Waterpark-vesipuiston! Ja voi kuulkaa, tämä se vasta retkipaikka olikin!
Iceland-vesipuistossa on yli 30 erilaista liukumäkeä, erilaisia altaita ja auringonottomahdollisuuksia. Liput maksavat yli 120cm pituisilta noin 22e, alle 120 senttisiltä noin 17e. Koska puistossa on niin paljon nähtävää ja koettavaa, vierähtää siellä helposti koko päivä! Iceland-vesipuisto on nimensä mukaisesti rakennettu jää-teeman ja pingviinien ympärille, mikä on kiva kontrasti Ras Al Khaimahin paahteiselle auringolle.


Kuva: http://www.icelandwaterpark.com/

Koska vesipuisto, kuten kaikki Ras Al Khaimahissa, on rakennettu alun perin keskelle aavikkoa, paahteisen auringon alle, kannattaa puistossa huolehtia siitä, että suojaa ihoa aurinkorasvoilla hyvin. Myöskään päähineet ei ole tuolla pahitteeksi. Puistoon sai viedä omat juomat, mutta ruokia ei. Laukkutarkastus tehdään jo ennen lipunmyyntiä. Se ei kuitenkaan haittaa, sillä puistossa on myytävänä naposteltavaa ja ruokaakin. Auringon alla ei helposti kuitenkaan tule nälkä, joten vesipuistossa pärjää hyvin useammankin tunnin pienin purtavin. Puistossa olisi ollut saatavilla maksulliset tallelokerot ja maksulliset pyyhket, mutta me pidimme huolta omista tavaroistamme. Kävimme puistossa keskellä viikkoa, puolipilvisellä säällä (lue: taivaalla näkyi muutama pilvenhattara), ja saimmekin olla lasten puolella lähes yksin! En ollut hetkeäkään huolissani, että joku veisi tavaramme.



Puistossa on jaettu liukumäet pienten lasten ja vanhempien lasten/aikuisten alueisiin. Tytöt ovat melko arkoja vesiliukumäissä, joten heidän toiveestaan vietimme lähes koko ajan pienten alueella; Kids Coven puolella. Sielläkin aika meni todella vauhdikkaasti, sillä yksistään pienten alueella oli 10 erilaista liukumäkeä! Vettä pienten puolen altaassa ei ollut edes polviin saakka, joten minä sain toisinaan halutessani ottaa rauhassa aurinkoa tyttöjen kiertäessä liukumäestä toiseen. Vesipuistossa oli myös huolehdittu todella hyvin turvallisuudesta, ja monessa liukumäessä oli oma hengenpelastaja valvomassa lasten laskuja.





Pienille oli puistossa paljon koettavaa, mutta niin olisi ollut vanhemmillekin lapsille, aikuisista puhumattakaan! Miltä kuulostaisi esimerkiksi lasku mäestä, joka on lähes kohtisuorassa maata kohden? Voin kertoa, ettei se olisi minun juttu ollenkaan. Mutta isompien puolella olisi ollut monta mäkeä, josta meidän perheen teinit ja isi olisivat olleet innoissaan. Niistä osan voit käydä kurkkimassa täällä: 
Päivä Iceland Waterpark Ras Al Khaimahissa oli ehdottomasti mahtavin koko lomallamme. Sinne kannattaa matkustaa Dubaistakin kyllä, jos siellä olette lasten kanssa matkalla. Sen sijaan matkamme päättyi todella ikävään kokemukseen. Jos siis haluat kuulla, millaista on joutua onnettomuuteen ollessasi yksin lasten kanssa matkalla, ja millainen kuntasairaala Ras Al Khaimahissa olikaan, pysyhän kuulolla! 

lauantai 17. maaliskuuta 2018

Kannattaako Ras Al Khaimahiin, tuonne Dubaitakin islamilaisempaan emiraattiin matkustaa?

Saimme kaksosten kanssa mahtavan mahdollisuuden keskellä kovimpia pakkasia matkustaa etelän lämpöön. Hiukanhan se jännitti lähteä tyttöjen kanssa kolmisin, sillä heillä on kuitenkin paljon erityistarpeita ja eri sairauksia. Seikkailumieltä on kuitenkin aina oltava, joten helmikuun kahdestoista päivä istuimme koneessa kohti Dubaita, suuntana Ras Al Khaimah. Lento Dubaihin kestää kuutisen tuntia, mutta se sujui vaivattomasti elokuvia katsellen. Sen sijaan 85km:n matka Dubaista Ras Al Khaimahiin kesti iltaruuhkien vuoksi yli 3 tuntia, joten perille päästyämme olimme kaikki melkoisen väsyneitä ja nälkäisiä! Dubain lentokenttä on maailman vilkkaimpana myös todella suuri, joten siinäkin meni aikansa, ennen kuin pääsimme kaikkine laukkuinemme bussille. Jos siis matkustat Ras Al Khaimahiin iltakuuden maissa, varaa bussimatkaa varten juotavaa ja syötävääkin.
Siinä missä Dubain asukkaista vain 20% on paikallisia emiraatteja, on Ras Al Khaimahissa heitä 40%. Se näkyy katukuvassakin. Dubai kohoaa aavikon laidalla toinen toistaan korkeampine pilvenpiirtäjineen, mutta Ras Al Khaimahissa nähtävissä on vielä paljon vanhaa arabilaista arkkitehtuuria. Ras Al Khaimahin keskustassa on muutama pilvenpiirtäjä, mutta myös paljon vanhoja, autioituneitakin rakennuksia sekä paljon uudistuotantoa rakenteilla. Luulenkin, että viiden vuoden päästä sielläkin on paljon enemmän uusia, hulppeita rakennuksia. Toki luksushotelleita tuollakin on, mutta ne ovat kauempana keskustasta.

Luksushotellien arkkitehtuuri oli prameaa

Meidän hotellimme keskustassa oli Ras Al Khaimahin muutamia ainoita korkeita rakennuksia

Yhdistyneisssä arabiemiraateissa noudatetaan melko tiukastikin islamin oppeja ja sharialakiakin. Dubai on jo melkoinen eri kansakuntien sulatusuuni, mutta Ras Al Khaimahin puolella pätee vielä arabin opit esimerkiksi pukeutumisen suhteen. Hotellien alueilla saa pukeutua miten haluaa, mutta muualla on säännöt, joita tulee noudattaa. Hotellimme vieressä oli Al Naeem Mall, jossa kävi lähinnä paikallisia. Heti ulko-oven vieressä oli ohjetaulu, jonka mukaan ostoskeskuksessa on oltava olkapäät ja polvet peitettynä, eikä siellä saa näyttää hellyydenosoituksia kumppania kohtaan, kuten halata tai suudella. Etenkin tuo suutelukohta säännöissä mietitytti toista tyttöäni kovasti:
Äiti, mitä jos mies vie naisen romanttisille treffeille, eikä saa edes suudella?
Ei siis kannata järjestää romanttisia treffejä tuolla, hih! Tiedä sitten, tulisiko siitä mitään sanomista, jos turisti rikkoisi tuolla pukeutumiskoodia, mutta itse olen sitä mieltä, että jos matkustan ulkomaille, kunnioitan paikallisten tapoja ja kulttuuria. Ei se polvien ja olkapäiden peittaminen niin suuri vaiva ole.


Sisustusbloggaajana minun oli ehdottomasti päästävä paikallisiin sisustusliikkeisiin. Kaikki liikkeet keskittyivät lähinnä suuriin ostoskeskuksiin. Liikenne Ras Al Khaimahissa on hurjaa, eikä jalkakäytäviä juuri ole. Taksilla matkustaminen oli kuitenkin halpaa, esimerkiksi puolen tunnin matka hotelliltamme kauempana sijaitsevaan ostoskeskukseen maksoi illalla noin kymmenen euroa. Joka paikassa onnistui kortilla maksaminen, tosin taksissa maksoin aina käteisellä. Mutta niin, niistä sisustusliikkeistä. Niissä näkyi selvästi kulta ja hopea, upeat yksityiskohdat huonekaluissa ja maanläheiset värit. Ostoskeskusten sisustusliikkeissä oli enemmän länsimaalaisiakin tavaroita, mutta taksilla ohitimme monia paikallisia huonekaluliikkeitä, joiden ikkunoissa näkyi upeita, lähes kuninkaallisia huonekaluja. Hintataso Arabiemiraateissa on aika lailla Suomen tasoa, supermarkettien ruoka oli halvempaa, mutta ravintolassa syöminen kallista. Alkoholi on monin paikoin kielletty, mutta monissa hotelleissa sitäkin olisi ollut saatavillla. 


Koska meidän hotellimme oli keskustassa, ei siinä ollut rantaa lähellä, eikä kunnon uima-allastakaan. Hotellilta meni kuitenkin ilmainen bussikuljetus kolme kertaa päivässä sisarhotellille, jonka uima-allasalueella vietimmekin suurimman osan lomastamme. Merivesi Ras Al Khaimahin edustalla oli näin helmikuun lopulla yllättävän viileää, mutta kauniin turkoosia. Mitä tulee otsikon kysymykseeni, niin Ras Al Khaimahissa ei ole paljon nähtävää, mutta takuuvarmaa lämpöä ja aurinkoa siellä riittää! Jos siis suunnittelet lomaasi siellä, niin varaa hotelli, jossa on mukava uima-allasalue, ja pakkaa mukaasi kunnon aurinkorasvat. Voit olla varma, että sadetta ei tarvitse tuolla pelätä!





Ras Al Khaimahissa on aamuisin kukonlaulun aikaan kameliraveja, sieltä tehdään veneretkiä naapurimaahan Omaniin, bussiretkiä Dubaihin sekä aavikkosafareita. Me ei kuitenkaan mihinkään noista retkistä osallistuttu, vaan teimme mahtavan omatoimiretken, josta kerron seuraavassa postauksessani. Jos olet suunnittelemassa matkaasi lasten kanssa Ras Al Khaimahiin tai muutoinkin haluat kuulla lomastamme lisää, pysyhän kuulolla! 

sunnuntai 11. maaliskuuta 2018

Kuinkas tähän tultiin?

Olen pitänyt hiukan blogihiljaisuutta. Syy ei suinkaan ole ollut siinä, etten olisi halunnut bloggailla tai siinäkään, ettei aiheita olisi. Aiheitahan meidän perheessä riittää! Sairastuin kuitenkin joulun alla usean viikon kestäneeseen migreeniputkeen, joka vei voimat täysin. Ja viimein, kun sain hetken levätä ja sain samalla monta aihetta bloggaamiseen, nimittäin Ras Al Khaimahin auringon alta, kaaduin siellä viimeisenä iltana ammeesta noustessani niin, että oikea ranteeni on palasina. Bloggaaminen on  melko haastavaa vasemmalla kädellä, mutta yritetään!
Lomapostauksia saatte nyt vielä hiukan odottaa kuitenkin. Tulin kuitenkin piristämään teitä näillä keväisillä kuvilla, jotka sain meiltä napattua. Tällä viikolla vietettiiin Naistenpäivää, ja meidän perheen isi muisti kaikkia naisenalkujaan sekä vaimoaan kauniilla tulppaanikimpuilla. Olen viime aikoina aivan hurahtanut kukkien ja viherkasvien kasvattamiseen, ja nämä leikkokimput oli ihana yllätys! En millään malttaisi odottaa, että tulee kevät ja pääsen sisustamaan vihdoin parvekkeemmekin. Toivon saavani sinnekin aikaiseksi kunnon kukkaloiston.




Joko sinä olet ostanut tulppaaneja tai narsisseja alkavan kevään kunniaksi?
Seuraavaksi yritän tehdä niitä matkapostauksia. Joten jos haluat kuulla, onko Ras Al Khaimah näkemisen arvoinen paikka, millaisia pukeutumissääntöjä siellä on tai miten sujui ambulanssikyyti paikalliseen sairaalaan, pysyhän kuulolla!

Blog Design by Get Polished