lauantai 17. joulukuuta 2016

Joulun odotuksesta

Enää viikko vuoden odotetuimpaan päivään! Missä vaiheessa teillä on jouluvalmistelut menossa? Meillä alkaa kaikki olla pian valmista. Kotia ei tänä vuonna koristeltu niin paljon kuin aiempina vuosina, sillä masennukseni on nostanut päätään taas oikein urakalla. Silloin on aina mentävä sieltä, missä aita on matalin. Välillä sitä on vaikeampi hyväksyä, toisinaan en asiasta jaksa juuri murhetta kantaa. Muutamia jouluastelmia olen tehnyt, ja nekin ovat ehtineet jo muutamaan otteeseen tässä matkan varrella muuttua ja vaihtaa paikkojakin. Pienten asetelmien tekoa rakastan yli kaiken! Joulukuusi meille tuli jo ensimmäisenä adventtina, ja se tuo aina mukavasti joulutunnelmaa valoineen ja koristeineen. Tytöillä on joululeikkejä menossa myös, joten Mailegin hiiruleille ja Sylvanian Familiesin väelle on väsäilty paketteja ja koristeita. Joka ilta päättyy kaksosten huoneesta kuuluvaan onnelliseen huokaukseen: enää xxxx yötä jouluun!
Selkeästi meidän joulun teemavärit on tänä vuonna hopea ja valkoinen. Ihan pikkuriikkisen punaista sekaan, ja siitä on meidän joulu tehty! 


Tänään on hyvä viettää laiska-lauantaita, ja kerätä voimia jouluviikkoa varten. Ensi viikolla sitten riittääkin taas touhua ja tohinaa! Tänään vain paistelemme torttuja, juomme glögiä ja rentoudumme. Siispä toivotan teille muillekin rentouttavaa viikonloppua! Joulu tulee joka tapauksessa, valmistautuu siihen suurella stressillä tai ei! 

torstai 15. joulukuuta 2016

Alakerran uusi ilme

Jo muutamassa postauksessa olenkin jo kertonut, että meillä on käynyt täällä aikamoinen pyörremyrsky. Kaikki sai alkunsa siitä, kun tajusin aloittaneeni hurjan sairasteluputken viisi vuotta sitten siirryttyäni maalaisromanttiseen sisustustyyliin. Kotimme ilme piti sisällään hyvinkin vanhoja huonekaluja, joita ostelin kirpputoreilta ja maataloista. Oli vanhaa ovea, lautoja, satavuotta vanhoja hyllyjä ja tuoleja. Kauniita tavaroita, joita ei kaikkia kuitenkaan ollut tarkoitettu edes sisätiloihin, enkä todellakaan tiennyt, millaisissa oloissa niitä on vuosikymmenten ajan säilytetty. Sen kuitenkin tiedän, että ollessani vielä työelämässä altistuin työpaikallani todella pahasti homeelle, ja nykyisin saan oireita jo hometalossa asuvan ihmisen vieressä seistessäni. Niinpä ajattelin, että jos on pienikin mahdollisuus sille, että olenkin jatkuvassa infektiokierteessä omistamieni vanhojen huonekalujen ja tavaroiden vuoksi, on niistä nyt aika luopua. Kaikki ihmisethän eivät oireile homeisille tavaroille lainkaan, jos eivät ole homeelle altistuneet jo aiemmin, mutta koska tiedän itse oireilevani, tuntui tämä päätös oikealta.
Helppo päätös se ei kuitenkaan ollut. Sain kuulla monilta ihimisiltä epäilyjä siitä, näinkö voisin oikeasti oireilla huonekaluillemme. Moni myös sanoi, että varaudu siihen, että sairastelu jatkuu ja huomaat vain luopuneesi kaikista aarteistasi aivan turhaan. Onneksi mieheni oli tukemassa päätöstäni, ja vaikka lapsia surettikin, kun kotimme alkoi pian näyttää autiolta, luottivat he siihen, että äiti kyllä sisustaa kodin vielä uudestaan kauniiksi. Ja niin minä teinkin. Vanhoista huonekaluista saamillani rahoilla ostin uutta tilalle, ja pian koti alkoi taas näyttää kodilta. Samalla sain muutettua sisustustyyliä kerta heitolla siihen suuntaan, johon sitä olenkin viime aikoina halunnut viedä, joten edelleenkään päätös ei kaduta!
Olohuoneessamme oli aiemmin kolmen istuttava ektorp, mikä oli kovin pieni kuusihenkiselle perheellemme. Niinpä olinkin iloinen, kun muutosprosessin aikana löysin ektorpin kulmasohvan käytettynä. Nyt mahtuu koko perhe istumaan! Sohvaa hakiessa pidin huolen, ettei sohvan aiempi koti ainakaan haissut homeelle. Takkapuut sijoitin uusvanhoihin laatikoihin takan viereen. Voi olla, että niille täytyy vielä keksiä parempi säilytyspaikka.


Meidän suuren suuri tv oli aiemmin korkean senkin päällä. Siirsimme senkin nyt yläkertaan, ja hankin tv:n alle matalamman tason. Näin tv ei hallitse enää niin kovasti, ja uusi tapettiseinäkin tulee kauniimmin esille.


Klaffilipaston tilalle ostin siron keittiöaputason, jolle saan yhä laiteltua pieniä asetelmia esille. 


Aiemmin alakerran nurkkauksessa ollut vanha pöytä ja vanhoista ladon laudoista tehty seinämäkin sai lähteä, ja tilalle laitoin lipaston ja sen ylle peilin tuomaan tilan tuntua.





Tältä meillä näyttää nyt! Mitäs pidät? Itse olen lopputulokseen oikein tyytyväinen! Keittiön puolikin on muuttunut, mutta sitä esittelen teille myöhemmin. Oikein mukavaa viikon jatkoa kaikille!

perjantai 9. joulukuuta 2016

Kuuletko jo tonttujen hiipivän?

Joulunalusaika on varmasti kaikkein jännittävintä ja ihaninta aikaa vuodessa. Portaikossa roikkuu lasten joulusukat, joihin tonttu tuo toisinaan pieniä yllätyksiä. Toinen kaksosistamme on harjoittanut tiivistä kirjeenvaihtoa tuon tontun kanssa, tosin viime kirjeessään tonttu totesi olevan nyt jo niin kiireinen, ettei ehdi enää kirjoitella. Tonttujen jälkiäkin ollaan ehditty jo löytämään, ja joulupukin kirjeet kirjoitettiin jo marraskuussa. Nissetkin ovat päässeet jo ulos laatikoistaan, ja tänä vuonna he pääsivätkin koko perheen voimin lämpimällä taljalla täytettyyn rottinkikoriin. Nuo korithan hankin klaffilipaston alle, josta jouduin nyt luopumaan. Siinä samalla tuli sitten opittua rottingin taivuttelua! Isompi koreista kun ei mahtunut lipaston alle sankoineen, joten ne oli taitettava sivulle. Yritin ensin kastella rottinkia, mutta ei sitä saanut silti taivutettua. Löysin sitten netistä mainon ohjeen: lämmittämällä rottinkia sitä saa taivuteltua helposti. Ja eipä sankoja pitkään tarvinnutkaan hiustenkuivaajalla lämmitellä, kun ne sai jo taivuteltua hyvin sivuille! Ja kun nyt jouduin luopumaan klaffilipastosta, niin lämmitin sangat uudelleen ja taivutin ne takaisin alkuperäiseen asentoon. Helppoa kuin mikä! Täytyy kuitenkin myöntää, että ei minusta rottinkikorien tekijää tulisi.



Ja jottei joulu ihan vaan Nisseihin jäisi, niin onhan meillä jo kuusikin koristeltuna. Joulu on niin lyhyt aika, että sitä on mukava fiilistellä jo pitkään ennen varsinaista juhlapäivää. Lapsetkin ovat tähän äidin rytmiin jo hyvin oppineet, ja halusivat ehdottomasti laittaa kuusen jo ensimmäisenä adventtina. Ja mikäs siinä, tekokuusi kun kestää niin kauan kuin sitä vaan jaksaa katsella! Esikoinen vähän valitteli, kun tämä meidän tekokuusi on häntä lyhyempi jo, mutta kyllä tuo saa nyt ainakin vielä tämän joulun kelvata. Itse haluaisin hiukan aidomman näköisen kuusen, eikä toki lisäsentitkään pahaa tekisi, mutta ehkäpä ensi jouluna sitten. Meillä on traditiona joka vuosi, että lapsista vuorossa oleva saa laittaa kuuseen latvatähden. Tänä vuonna vuorossa oli nuorimmaisemme, kaksosista toisena syntynyt tyttönen. Hänelle kuusi on vielä oikein hyvän kokoinen: tähden kiinnittämiseen tarvittiin vielä jakkaraa ja isin tukea.


Tällaisia joulunaluspuuhia meillä! Mukavaa viikonloppua kaikille!

torstai 8. joulukuuta 2016

Terveisiä Helsingistä!

Tänään kotiuduimme tyttäreni kanssa jälleen kerran yhdeltä reissultamme Helsingin Lastenklinikalta. Tällä kertaa emme joutuneet olemaan osastolla kuin yhden yön, ja operaatiota edeltävän yön yövyimme potilashotellissa, mutta tuntuu taas siltä, kuin olisimme olleet viikon poissa kotoa. Vaikka tyttärelle ei tällä kertaa tehtykään suuren suurta operaatiota, niin kyllä se aina äitiä jännittää, kun hänelle tsemppisuukot antaa leikkausosaston ovilla. Jokainen nukutus tuo omat riskinsä mukanaan, vaikka niitä yrittääkin olla miettimättä. Sen sijaan, että jäisin riskejä murehtimaan Lastenklinikalle, suuntaan aina Helsingin keskustaan kauppoja kiertelemään. Siellä saa mukavasti ajan kulumaan, ja etenkin kauniiden esineiden katselu saa ajatukset hetkeksi muualle.
Koska tämän kertainen operaatio oli pienempi kuin edellinen, tiesin, ettei minulla olisi ns.vapaa-aikaa kuin muutama tunti, joten päätin suunnata Stockmannille. Etenkin Stockmannin jouluosasto kiinnosti minua kovasti. Olen joinakin vuosina ollut aivan hullaantunut siihen, mutta tänä vuonna ei se kovinkaan yllättänyt kauneudellaan. Toki tavaratalon keskellä oleva upea kuusi ja valokoristeet saivat tällaisen jouluhullun mykistymään ihastuksesta. Mutta joulukoristeosastolla en ihastunut kuin muutamaan juttuun, mikä oli yllättävää. Joinakin vuosina kun olisin voinut ottaa mukaani koko joulukoristeosaston! Tällä kertaa en kuitenkaan ostanut kuin yhden joululahjan, ja toki leluosastolta oli otettava mukaan pieni reippauspalkinto meidän sisukkaalle potilaallemme.



Liikkeiden jouluosastoilla ei kuitenkaan haittaa, vaikkei löytäisi mitään ostettavaa, ihan vaan kiertely ja kauniiden esineiden katselu on mukavaa. Moneen kaupunkiin on rakennettu keski-eurooppalaiseen tapaan joulukatuja, joissa on puisia kojuja. Etenkin niiden keskellä kierrellessä saa helposti joulumielen itselleen. Ja monessa sisustusliikkeessä on nyt hieno sesonki menossa, ja liikkeet ovat täynnä toinen toistaan upeampia joulukoristeita ja jouluisia tavaroita, joten sieltäkin saa nopeasti joulutunnelmaa itselleen. Kierteletkö sinä kauppoja ihan vain joulufiilistä tankkaamassa? 
Oikein ihanaa viikon jatkoa kaikille, pian onkin jo kolmas adventti!

lauantai 3. joulukuuta 2016

Joulumaa

Viime postauksestani onkin vierähtänyt jo tovi, ja joulukuukin on jo ehtinyt alkaa. Meidän olohuoneen, tai oikeastaan koko kotimme muutosprojekti alkaa olla loppusuoralla, ja toivottavasti pääsen pian tekemään siitä postauksenkin. Sillä välin halusin kuitenkin esitellä teille meidän tämän vuotisen joulukylämme, jonka rakensin olohuoneen seinällä olevan hyllyn päälle. Viime vuonna löysin nuo herttaiset kynttilämökit, ja tänä vuonna sitten kotiutui lapset katulampun alle laulamaan.


Jo Mallorcan matkalla oli tämä kylä mielessä, ja sieltä toin pienen punaisen auton, jonka katolle kiinnitin tuunaamani pikkukuusen. Pikkukuuset ovat aika kalliita askarteluliikkeissä, joten tilasin viime vuonna pikkuisia kuusia ebaysta, kymmenen kuusta maksoi 4 euroa. Ikävä yllätys oli kuitenkin melkoinen pakettia avatessa, sillä kuuset oli mustia! Kenties ne sopivat goottikodin jouluun, mutta minun makuuni ne olivat hiukan, tai noh, ei niin hiukankaan, synkkiä. Viime vuonna spraymaalasin kuuset hopeisiksi, mutta tänä vuonna vaihdoin värin vihreäksi ja tuputtelin vielä oksille tekolunta. 


Pikkukuuset sopivatkin nyt hyvin Riviera Maisonin suurempien kuusien kavereiksi, vai mitä? 


Onko sinulla joulukylää, ja pidätkö ylipäätään pienten asetelmien teosta? Vai koristeletko kotisi mieluummin suurilla, näyttävillä koristeilla? 

Blog Design by Get Polished