lauantai 17. joulukuuta 2016

Joulun odotuksesta

Enää viikko vuoden odotetuimpaan päivään! Missä vaiheessa teillä on jouluvalmistelut menossa? Meillä alkaa kaikki olla pian valmista. Kotia ei tänä vuonna koristeltu niin paljon kuin aiempina vuosina, sillä masennukseni on nostanut päätään taas oikein urakalla. Silloin on aina mentävä sieltä, missä aita on matalin. Välillä sitä on vaikeampi hyväksyä, toisinaan en asiasta jaksa juuri murhetta kantaa. Muutamia jouluastelmia olen tehnyt, ja nekin ovat ehtineet jo muutamaan otteeseen tässä matkan varrella muuttua ja vaihtaa paikkojakin. Pienten asetelmien tekoa rakastan yli kaiken! Joulukuusi meille tuli jo ensimmäisenä adventtina, ja se tuo aina mukavasti joulutunnelmaa valoineen ja koristeineen. Tytöillä on joululeikkejä menossa myös, joten Mailegin hiiruleille ja Sylvanian Familiesin väelle on väsäilty paketteja ja koristeita. Joka ilta päättyy kaksosten huoneesta kuuluvaan onnelliseen huokaukseen: enää xxxx yötä jouluun!
Selkeästi meidän joulun teemavärit on tänä vuonna hopea ja valkoinen. Ihan pikkuriikkisen punaista sekaan, ja siitä on meidän joulu tehty! 


Tänään on hyvä viettää laiska-lauantaita, ja kerätä voimia jouluviikkoa varten. Ensi viikolla sitten riittääkin taas touhua ja tohinaa! Tänään vain paistelemme torttuja, juomme glögiä ja rentoudumme. Siispä toivotan teille muillekin rentouttavaa viikonloppua! Joulu tulee joka tapauksessa, valmistautuu siihen suurella stressillä tai ei! 

torstai 15. joulukuuta 2016

Alakerran uusi ilme

Jo muutamassa postauksessa olenkin jo kertonut, että meillä on käynyt täällä aikamoinen pyörremyrsky. Kaikki sai alkunsa siitä, kun tajusin aloittaneeni hurjan sairasteluputken viisi vuotta sitten siirryttyäni maalaisromanttiseen sisustustyyliin. Kotimme ilme piti sisällään hyvinkin vanhoja huonekaluja, joita ostelin kirpputoreilta ja maataloista. Oli vanhaa ovea, lautoja, satavuotta vanhoja hyllyjä ja tuoleja. Kauniita tavaroita, joita ei kaikkia kuitenkaan ollut tarkoitettu edes sisätiloihin, enkä todellakaan tiennyt, millaisissa oloissa niitä on vuosikymmenten ajan säilytetty. Sen kuitenkin tiedän, että ollessani vielä työelämässä altistuin työpaikallani todella pahasti homeelle, ja nykyisin saan oireita jo hometalossa asuvan ihmisen vieressä seistessäni. Niinpä ajattelin, että jos on pienikin mahdollisuus sille, että olenkin jatkuvassa infektiokierteessä omistamieni vanhojen huonekalujen ja tavaroiden vuoksi, on niistä nyt aika luopua. Kaikki ihmisethän eivät oireile homeisille tavaroille lainkaan, jos eivät ole homeelle altistuneet jo aiemmin, mutta koska tiedän itse oireilevani, tuntui tämä päätös oikealta.
Helppo päätös se ei kuitenkaan ollut. Sain kuulla monilta ihimisiltä epäilyjä siitä, näinkö voisin oikeasti oireilla huonekaluillemme. Moni myös sanoi, että varaudu siihen, että sairastelu jatkuu ja huomaat vain luopuneesi kaikista aarteistasi aivan turhaan. Onneksi mieheni oli tukemassa päätöstäni, ja vaikka lapsia surettikin, kun kotimme alkoi pian näyttää autiolta, luottivat he siihen, että äiti kyllä sisustaa kodin vielä uudestaan kauniiksi. Ja niin minä teinkin. Vanhoista huonekaluista saamillani rahoilla ostin uutta tilalle, ja pian koti alkoi taas näyttää kodilta. Samalla sain muutettua sisustustyyliä kerta heitolla siihen suuntaan, johon sitä olenkin viime aikoina halunnut viedä, joten edelleenkään päätös ei kaduta!
Olohuoneessamme oli aiemmin kolmen istuttava ektorp, mikä oli kovin pieni kuusihenkiselle perheellemme. Niinpä olinkin iloinen, kun muutosprosessin aikana löysin ektorpin kulmasohvan käytettynä. Nyt mahtuu koko perhe istumaan! Sohvaa hakiessa pidin huolen, ettei sohvan aiempi koti ainakaan haissut homeelle. Takkapuut sijoitin uusvanhoihin laatikoihin takan viereen. Voi olla, että niille täytyy vielä keksiä parempi säilytyspaikka.


Meidän suuren suuri tv oli aiemmin korkean senkin päällä. Siirsimme senkin nyt yläkertaan, ja hankin tv:n alle matalamman tason. Näin tv ei hallitse enää niin kovasti, ja uusi tapettiseinäkin tulee kauniimmin esille.


Klaffilipaston tilalle ostin siron keittiöaputason, jolle saan yhä laiteltua pieniä asetelmia esille. 


Aiemmin alakerran nurkkauksessa ollut vanha pöytä ja vanhoista ladon laudoista tehty seinämäkin sai lähteä, ja tilalle laitoin lipaston ja sen ylle peilin tuomaan tilan tuntua.





Tältä meillä näyttää nyt! Mitäs pidät? Itse olen lopputulokseen oikein tyytyväinen! Keittiön puolikin on muuttunut, mutta sitä esittelen teille myöhemmin. Oikein mukavaa viikon jatkoa kaikille!

perjantai 9. joulukuuta 2016

Kuuletko jo tonttujen hiipivän?

Joulunalusaika on varmasti kaikkein jännittävintä ja ihaninta aikaa vuodessa. Portaikossa roikkuu lasten joulusukat, joihin tonttu tuo toisinaan pieniä yllätyksiä. Toinen kaksosistamme on harjoittanut tiivistä kirjeenvaihtoa tuon tontun kanssa, tosin viime kirjeessään tonttu totesi olevan nyt jo niin kiireinen, ettei ehdi enää kirjoitella. Tonttujen jälkiäkin ollaan ehditty jo löytämään, ja joulupukin kirjeet kirjoitettiin jo marraskuussa. Nissetkin ovat päässeet jo ulos laatikoistaan, ja tänä vuonna he pääsivätkin koko perheen voimin lämpimällä taljalla täytettyyn rottinkikoriin. Nuo korithan hankin klaffilipaston alle, josta jouduin nyt luopumaan. Siinä samalla tuli sitten opittua rottingin taivuttelua! Isompi koreista kun ei mahtunut lipaston alle sankoineen, joten ne oli taitettava sivulle. Yritin ensin kastella rottinkia, mutta ei sitä saanut silti taivutettua. Löysin sitten netistä mainon ohjeen: lämmittämällä rottinkia sitä saa taivuteltua helposti. Ja eipä sankoja pitkään tarvinnutkaan hiustenkuivaajalla lämmitellä, kun ne sai jo taivuteltua hyvin sivuille! Ja kun nyt jouduin luopumaan klaffilipastosta, niin lämmitin sangat uudelleen ja taivutin ne takaisin alkuperäiseen asentoon. Helppoa kuin mikä! Täytyy kuitenkin myöntää, että ei minusta rottinkikorien tekijää tulisi.



Ja jottei joulu ihan vaan Nisseihin jäisi, niin onhan meillä jo kuusikin koristeltuna. Joulu on niin lyhyt aika, että sitä on mukava fiilistellä jo pitkään ennen varsinaista juhlapäivää. Lapsetkin ovat tähän äidin rytmiin jo hyvin oppineet, ja halusivat ehdottomasti laittaa kuusen jo ensimmäisenä adventtina. Ja mikäs siinä, tekokuusi kun kestää niin kauan kuin sitä vaan jaksaa katsella! Esikoinen vähän valitteli, kun tämä meidän tekokuusi on häntä lyhyempi jo, mutta kyllä tuo saa nyt ainakin vielä tämän joulun kelvata. Itse haluaisin hiukan aidomman näköisen kuusen, eikä toki lisäsentitkään pahaa tekisi, mutta ehkäpä ensi jouluna sitten. Meillä on traditiona joka vuosi, että lapsista vuorossa oleva saa laittaa kuuseen latvatähden. Tänä vuonna vuorossa oli nuorimmaisemme, kaksosista toisena syntynyt tyttönen. Hänelle kuusi on vielä oikein hyvän kokoinen: tähden kiinnittämiseen tarvittiin vielä jakkaraa ja isin tukea.


Tällaisia joulunaluspuuhia meillä! Mukavaa viikonloppua kaikille!

torstai 8. joulukuuta 2016

Terveisiä Helsingistä!

Tänään kotiuduimme tyttäreni kanssa jälleen kerran yhdeltä reissultamme Helsingin Lastenklinikalta. Tällä kertaa emme joutuneet olemaan osastolla kuin yhden yön, ja operaatiota edeltävän yön yövyimme potilashotellissa, mutta tuntuu taas siltä, kuin olisimme olleet viikon poissa kotoa. Vaikka tyttärelle ei tällä kertaa tehtykään suuren suurta operaatiota, niin kyllä se aina äitiä jännittää, kun hänelle tsemppisuukot antaa leikkausosaston ovilla. Jokainen nukutus tuo omat riskinsä mukanaan, vaikka niitä yrittääkin olla miettimättä. Sen sijaan, että jäisin riskejä murehtimaan Lastenklinikalle, suuntaan aina Helsingin keskustaan kauppoja kiertelemään. Siellä saa mukavasti ajan kulumaan, ja etenkin kauniiden esineiden katselu saa ajatukset hetkeksi muualle.
Koska tämän kertainen operaatio oli pienempi kuin edellinen, tiesin, ettei minulla olisi ns.vapaa-aikaa kuin muutama tunti, joten päätin suunnata Stockmannille. Etenkin Stockmannin jouluosasto kiinnosti minua kovasti. Olen joinakin vuosina ollut aivan hullaantunut siihen, mutta tänä vuonna ei se kovinkaan yllättänyt kauneudellaan. Toki tavaratalon keskellä oleva upea kuusi ja valokoristeet saivat tällaisen jouluhullun mykistymään ihastuksesta. Mutta joulukoristeosastolla en ihastunut kuin muutamaan juttuun, mikä oli yllättävää. Joinakin vuosina kun olisin voinut ottaa mukaani koko joulukoristeosaston! Tällä kertaa en kuitenkaan ostanut kuin yhden joululahjan, ja toki leluosastolta oli otettava mukaan pieni reippauspalkinto meidän sisukkaalle potilaallemme.



Liikkeiden jouluosastoilla ei kuitenkaan haittaa, vaikkei löytäisi mitään ostettavaa, ihan vaan kiertely ja kauniiden esineiden katselu on mukavaa. Moneen kaupunkiin on rakennettu keski-eurooppalaiseen tapaan joulukatuja, joissa on puisia kojuja. Etenkin niiden keskellä kierrellessä saa helposti joulumielen itselleen. Ja monessa sisustusliikkeessä on nyt hieno sesonki menossa, ja liikkeet ovat täynnä toinen toistaan upeampia joulukoristeita ja jouluisia tavaroita, joten sieltäkin saa nopeasti joulutunnelmaa itselleen. Kierteletkö sinä kauppoja ihan vain joulufiilistä tankkaamassa? 
Oikein ihanaa viikon jatkoa kaikille, pian onkin jo kolmas adventti!

lauantai 3. joulukuuta 2016

Joulumaa

Viime postauksestani onkin vierähtänyt jo tovi, ja joulukuukin on jo ehtinyt alkaa. Meidän olohuoneen, tai oikeastaan koko kotimme muutosprojekti alkaa olla loppusuoralla, ja toivottavasti pääsen pian tekemään siitä postauksenkin. Sillä välin halusin kuitenkin esitellä teille meidän tämän vuotisen joulukylämme, jonka rakensin olohuoneen seinällä olevan hyllyn päälle. Viime vuonna löysin nuo herttaiset kynttilämökit, ja tänä vuonna sitten kotiutui lapset katulampun alle laulamaan.


Jo Mallorcan matkalla oli tämä kylä mielessä, ja sieltä toin pienen punaisen auton, jonka katolle kiinnitin tuunaamani pikkukuusen. Pikkukuuset ovat aika kalliita askarteluliikkeissä, joten tilasin viime vuonna pikkuisia kuusia ebaysta, kymmenen kuusta maksoi 4 euroa. Ikävä yllätys oli kuitenkin melkoinen pakettia avatessa, sillä kuuset oli mustia! Kenties ne sopivat goottikodin jouluun, mutta minun makuuni ne olivat hiukan, tai noh, ei niin hiukankaan, synkkiä. Viime vuonna spraymaalasin kuuset hopeisiksi, mutta tänä vuonna vaihdoin värin vihreäksi ja tuputtelin vielä oksille tekolunta. 


Pikkukuuset sopivatkin nyt hyvin Riviera Maisonin suurempien kuusien kavereiksi, vai mitä? 


Onko sinulla joulukylää, ja pidätkö ylipäätään pienten asetelmien teosta? Vai koristeletko kotisi mieluummin suurilla, näyttävillä koristeilla? 

perjantai 18. marraskuuta 2016

Joulukauden avaus

Tänään oli lehtitietojen mukaan Lappeenrannassa joulukauden avaus. Me emme ikävä kyllä päässeet paikalle, sillä vatsatauti on vienyt puolet perheestämme sängyn pohjalle. Tätä tautikierrettä ennen ehdin kuitenkin pistää kotonamme oikein kunnolla tuulemaan, ja kaikki oikeasti wanhat huonekalut ja tavarat ovat saaneet muuttaa uusiin koteihin. Kerron tästä muutoksesta teille enemmän, kunhan pääsen tekemään siitä kunnon postauksen. Kaikki on vielä kuitenkin kovin keskeneräistä, osa huonekaluista saapumatta ja taulut ripustamatta seinille, joten en pääse edelleenkään täällä kuvailemaan suuremmin, joten tuo postaus saa vielä odottaa.
Tämä muutosprosessi on ollut hiukan hankala, kun haluaisin vain nauttia kauneudesta ympärilläni, enkä tavarakasoista ja laatikkopinoista. Niinpä olen jo muutaman jouluisen asetelman tehnyt, ja alkanut jo suunnitella tämän vuoden kotimme jouluasua. Saa nähdä, millainen siitä tänä vuonna tulee. Tässä on muutamia tunnelmakuvia parilta viime joululta:



Koska olen aidolle havulle allerginen, on meillä pieni tekokuusi. Tänä vuonna haluaisin kuitenkin hankkia suuremman kuusen, joka olisi aidomman näköinen. Onko teillä jouluna aitokuusi vai muovinen sellainen?



Joulupöydän kattauksia on ihana suunnitella. Tässä on kahden eri joulun erilaiset versiot joulupöydistämme.


Nisset kuuluvat meidän perheen joulunaikaan vahvasti. Kunhan saan täällä muutaman laatikon vielä purettua, aiomme lasten kanssa kaivaa nissetkin esille!


Viime jouluna alkoi kotiimme hiipiä yhä enemmän hopean tuiketta. Tänä jouluna se taitaa vain lisääntyä entisestään.



Joulun kahvipöytään kuuluu ehdottomasti joulutortut ja joulupiparit. Joinakin vuosina olen tehnyt jouluisen kakunkin, mutta eipä sitä juuri kukaan ole jaksanut syödä, kun vatsat on niin täynnä jouluruokiakin. Taitaa siis suklaa ajaa kakun asiaa tänäkin jouluna.
Kaikki kuvat nappasit vanhasta blogistani, joten älkää ihmetelkö niiden vesileimoja.
Oikein ihanaa joulukauden avajaisviikonloppua kaikille! 

lauantai 29. lokakuuta 2016

Miten jaksat aina sisustaa?

Minulta usein kysytään, miten ihmeessä jaksat aina sisustaa? 

Ikään kuin sisustaminen olisi jonkinlainen suuria voimanponnisteluja vaativa asia. Toki se joillekin varmasti onkin, mutta minulle sisustaminen on toimintaterapiaa. Huomaan usein näperteleväni pientä asetelmaa lipaston päälle samalla, kun pyykkivuori notkuu kodinhoitonurkkauksen pöydällä. Ehkä vielä joskus olen toipunut masennuksestani (kyllä, sairastan masennusta) niin hyvin, että pystyn hoitamaan kaikki kotityöt ajallaan ja yhtä tomerasti kuin ennen - ja vasta sen jälkeen sisustan. Siihen asti annan itselleni kuitenkin luvan ottaa iloa sieltä, mistä sitä saan, ja se on tällä hetkellä sisustaminen. Asetelman teon jälkeen saattaakin olla enemmän voimia käydä pyykkipinon kimppuun.


Olen myös ymmärtänyt, että olen harrastanut sisustamista lapsesta saakka. Rakastin vaihtaa huoneeni järjestystä vähintään kerran kuussa, ja joutuipa veljenikin useammankin kerran vaihtamaan huoneensa päittäin kanssani, kun sisustusinspiraatio iski! Huoneeni seinät kokivat myös monta maalauskertaa, ja sama into jatkui heti, kun puolisoni kanssa ostimme ensimmäisen yhteisen kotimme.
Entä miten jaksan jatkuvasti siivota kotiamme niin siistiksi kuvauskuntoon?

Kerron teille salaisuuden, en useimmiten jaksakaan. Sisustuskuvissa on hyvin pitkälti kyse tiukasta rajaamisesta. Kaikki sotkut joko siirretään kuvattavalta alueelta pois tai rajataan muutoin kuvan ulkopuolelle. Juuri tästä syystä monissa blogeissa vilahteleekin paljon enemmän kuvia pienistä, tarkasti rajatuista yksityiskohdista kuin kokonaisen huoneen esitteleviä kuvia. Ja sallittakoon se kaikille meille, jotka eivät jaksa pitää kotiaan tiptop-kunnossa kaiken aikaa, mutta jotka silti nauttivat kauniista ykstiyiskohdista.
Sillä juuri kauniit kuvat - vaikka se onkin aina katsojan silmissä - on se a ja o, joka sisustusblogeja kannattelee. Minä nautin kauniista yksityiskohdista, ja haluan jakaa niitä lukijoillenikin. En usko, että kovin moni saisi iloa pyykkikasojen katselusta tai katsomalla kuvia sotkuisesta keittiönpöydästä aamiaisen jälkeen. Uskon, että niin sisustuslehtien kuin blogienkin sisustusjuttujen sielu ja sydän on kauniissa kuvissa ja ennen kaikkea tunnelman välittämisessä lukijoille. Kuvia katsellessa voi hetkeksi hypätä arjen huolista ja tiskivuorten keskeltä tunnelmoimaan ja ideoimaan uusia ideoita omaan kotiinsa.


Viime aikoina olen yhä selvemmin ymmärtänyt, että sisustustyylin ei tarvitse jäädä paikoilleen.

Kerran niin kauniit lipastot eivät välttämättä enää kymmenen vuoden jälkeen miellytäkään. Ja se ei haittaa. Onhan se niin, että nainen saa aina muuttaa mieltään! Ja miksi kodin tyylin pitäisi pysyä vuosikymmenet samanlaisena, kun oma pukeutumis- ja hiustyylikin muuttuu ajan myötä? Itse olen viime vuodet muuttanut sisustustamme niin, että kun olen myynyt vanhoja huonekalujamme pois, olen samalla summalla ostanut uutta tai kenties vanhempaakin tilalle. Näin ei rahaa kulu, mutta saan silti tyyliä vaihdettua mieleni mukaan!


Niin, että minun mielenikö, eikö miehelläni ole mitään sananvaltaa kotimme sisustamisessa?

On toki. Tämä koti on meidän yhteinen, ja kaikkein tärkeintä minulle toki on, että niin mieheni, lapsemme kuin minäkin täällä viihdyn. Niinpä aina kysyn mieheni mielipidettä uusia ideoita saatuani, mutta tähän asti mieheni ei niitä juurikaan ole tyrmännyt. Onneksi makumme ovat suht samanlaiset, ja toisaalta mieheni tietää, kuinka tärkeää sisustaminen minulle on. Lapsemme ovat myös aina innoissaan, kun olen tehnyt muutoksia kotonamme, joten kyllä tämä taitaa olla kaikille mieluinen koti. Kaikkein ihanin kohteliaisuus tulikin esikoisemme suusta, kun kävimme tässä asunnossa ensimmäistä kertaa:"Ei tämä vielä kodilta tunnu, mutta kunhan äiti tän sisustaa, niin ihan hyvä tästä tulee". Se riittää, ihan hyvä.
Sisustusintoa kaikille!

sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Ikkunan alla...

En ole vielä näyttänyt teille, miltä olohuoneen ikkunan alla näyttää, joten esittelenpä sen nyt. Kannoin ulkoa vanhaan ompelukoneenjalustaan mieheni tekemän pöydän, jonka päälle sain kivasti laitettua Riviera Maisonin kerrostarjottimen ja tällä hetkellä uinumassa olevan orkideani. Tälle pöydälle voisi joulunaikaan tehdä jouluisen maailman, mutta saa nyt nähdä, mitä vielä keksin. Enkelipatsaat ja Mailegin puput valvovat olohuoneen menoa sulassa sovussa. 


Aurinkoista sunnuntaita kaikille! 

perjantai 14. lokakuuta 2016

Olohuoneen muodonmuutos jatkuu

Olohuoneen muodonmuutos on jatkunut täällä entisestään. Hiukan lisää bling blingiä elämään ja kaveriksi rouheaa rottinkia! Jos olisi paistanut aurinko, olisin saanut kivempia kuvia, mutta mennään nyt näillä. Ja mitäpä tässä enempää kirjoittamaan, kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, joten olkaa hyvät!





Olohuoneen pöydällä muistutetaan, mikä on kaiken kiireen, arjen harmauden ja bling blingin keskellä tärkeintä. 

Oikein ihanaa viikonloppua kaikille! 

keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Syysiltojen huumaa

Lupasin kertoa teille, mitä ihanaa löysin Sisustusliike Dreamsista siellä käydessäni. Olisihan siellä ollut vaikka mitä ihanaa, mutta näitä pallovaloja olemme tyttäreni kanssa suunnitelleet häneen huoneeseensa jo pitkään. Emme vain ole osanneet päättää pallojen värejä, enkä aiemmin ole törmännyt juuri sopivan sävyiseen valmiiseen sarjaan. Tämä Roomlightin Decorlight sininen valosarja sen sijaan sopii aivan täydellisesti tyttäreni mintunsävyiseen huoneeseen! Tässä valosarjassa on 20 palloa, joten tämä on näyttävä kokonaisuus, ja mikä ihaninta, valmiiksi koottu.


Laitoimme valosarjan kiertämään tyttösen huoneen suurta peiliä, ja se tuokin peiliin ihanaa teatterin pukuhuoneen tunnelmaa, mikä sopii Pariisi-teemaiseen huoneeseen täydellisesti. Tämä sinisävyinen, kuin myös liikkeessä esillä ollut pastellisävyinen pallosarja on kaunis ilman valojakin. Pallojen värit ovat myös erilaisia ledvalojen ollessa päällä, mikä on tyttärestä erittäin kiva juttu. 



Vähän jäi harmittamaan, etten ostanut itsellenikin sitä pastellisävyistä sarjaa, mutta ehkäpä sen vielä hankin! Joko sinä olet hurahtanut pallovaloihin tai viritellyt muunlaisia tunnelmavaloja syysiltoihin?

perjantai 30. syyskuuta 2016

Vetimistä se ajatus sitten lähti...


Olen pikku hiljaa halunnut uudistaa kotimme ilmettä, ja nyt meidän alakerta näyttääkin jo aivan erilaiselta. Sain mukavan blogiyhteistyötarjouksen Domus Classican kanssa, ja siitä se ajatus sitten lähti! Domus Classica on perustettu sen jälkeen, kun yrittäjät huomasivat, kuinka vaikea oli löytää sopivia kunnostustarvikkeita heidän kunnostaessaan vanhaa 1910 vuonna rakennettua hevostallia kodikseen. Tämän huomion tehtyään he perustivat Metsäkylän navetan, joka myy vanhoja rakennustarvikkeita. Kaikkea ei kuitenkaan löydy käytettynä, joten Domus Classica tarjoaa uusia tarvikkeita, jotka soveltuvat nimenomaan vanhaan, mutta myös uuteenkin kotiin. Materiaalit ovat aitoja ja valmistustavat mahdollisimman alkuperäisiä.
Löysin Domus Classican valikoimasta aivan ihanat uudet vetimet olohuoneen senkkiin ja lipastoon, ja niiden ilme muuttui kertaheitolla!


Olen niin iloinen tästä alakerran muodonmuutoksesta! Uusien vetimien myötä maalasin lipaston ja senkin päälliset, ja sen jälkeen päätimme vielä tapetoida, ensimmäistä kertaa elämässämme, telkkarin taustaseinän.




Olen aivan rakastunut noihin Ines-vetimiin! Ne sopivat niin kauniisti hopeisten kynttiläjalkojen kanssa, ja piristivät laatikoston ja senkin ilmettä kovasti. Kannattaa ehdottomasti käydä kurkkaamassa Domus Classican valikoimaan. Jos vielä joskus muutamme omakotitaloon, on tämä ehdottomasti suurin haaveeni sinne.

tiistai 27. syyskuuta 2016

Syksyn riemua

Tiedän, että lupasin teille tehdä tällä kertaa sisustuspostauksen, mutta eilen oli niin ihanan aurinkoinen päivä, että sisustuskuvien sijaan lähdimmekin tyttöjen kanssa ottamaan syksyisiä kuvia ja leikkimään. Kuten tytöt totesivat, onneksi minulla on kaksi innokasta valokuvamallia, joiden kanssa saan harjoitella valokuvaamista. Ja kyllähän nuo pienet mallit taas nauttivatkin, kun saivat heitellä lehtiä, kirmailla lehtikasoissa ja kiipeillä sillalla. Ulkoilun jälkeen oli mukava yllättää isi työpäivän jälkeen kahvilatreffeillä. Nämä ovat näitä arjen ihania yhteisiä hetkiä, joiden aikana elää juuri siinä hetkessä, jossa nyt on.








Oikein ihanaa syysviikon jatkoa kaikille!

Blog Design by Get Polished