Kukkia ja kiukkua

Vaikka ulkona on satanut viime päivät kaatamalla tämän päiväistä hetkellistä auringonpaistetta lukuunottamatta, niin siltikään en ole jaksanut blogeissa viime päivinä pyöriä. Mies on ollut nyt jo pian neljä viikkoa reissussa ja se alkaa vaatia veronsa niin minusta kuin lapsistakin. Olemme kaikki kiukkuisia kuin ampiaiset ja ehkä tämän vuoksi meillä taas öisinkin valvotaan. Niinpä minä käyn aika lailla vara-akuilla nyt. No, onneksi ei ole enää montaa päivää, että saadaan isi kotiin!

Heti kun tänään aurinko suvaitsi näyttäytyä piti minun sännätä katsomaan kukkapenkkejäni. Onneksi kaikki näyttävät selvinneen tulvista, tosin keväällä istuttamani pionit eivät ole lähteneet kasvuun juuri lainkaan. Tässä uusi kukkapenkki, jonka keväällä perustin leikkimökin viereen, huhtikuussa kuvattuna:

Tässä sama penkki kesäkuussa:

 

Ja tässä tänään

Ehkä ensi kesänä saamme ihastella upeampaa kukkaloistoa, mutta kyllä nämä lollypop liljatkin ovat kauniita:

 Tontin kulmapenkin uusimme vanhempieni kanssa pari viikkoa sitten ja nyt siellä on jo hiukan kukkaloistoa:

Myös kesäkukat ovat selvinneet melko hyvin jatkuvista sateista:

Sain ystävältäni tämän ihanan enkelilyhdyn, jolla on nyt erityinen paikka pienellä ulkopöydällämme:

Tulilatva on ainoa kukka, jonka tiedän takuuvarmasti selviävän paviljongissa, vaikka siellä olisi sivuverhotkin kiinni, ja eipä tämä kukkaihanuus ole tänäkään kesänä minua pettänyt:

Nyt toivotaan niin kukille kuin ihmisillekin aurinkoisempia kelejä, ja sitä myöten ehkä kevyempää mieltäkin! Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille!

p.s. Anteeksi, kun kuvien ja tekstien välillä on ihmeellisiä aukkoja, en saanut niitä mitenkään laitettua kunnolla, vaikka miten muokkasin...

Juhlatunnelmissa

Minun pienet muruset, suuret ihmeet, täyttivät neljä vuotta ja sitäkös juhlittiinkin sitten suurella joukolla eilen. Onneksi sää suosi meitä ja saimme jälleen kerran järjestää pihajuhlat. Ne on niin käteviä. Laitoin suoraan termospumppuihin kahvit ja teet ja kylmälaukkuun kylmät juotavat. Suurelle pöydälle sitten esille syötävät ja niin sai jokainen syödä ja juoda juuri silloin ja juuri niin usein kuin halusi:) Olisipa kaikki syntymäpäivät kesällä!

Tällä kertaa en tehnytkään juhliin lainkaan kakkua, sillä itse sankarittaret eivät kakuista perusta. Joten tein, ihanan ystäväni Kaisan kanssa, erilaisia muffineita makeaksi syötäväksi. Oli geishamuffineita mansikkakuorrutteella, pätkismuffineita sokerikuorrutteella ja sitruunamuffineita suklaakuorrutteella.

Suolaiseksi tarjottavaksi tein Bretzeleitä. Ihan ekaa kertaa, joten eihän niihin jäänyt edes rinkeleille ominaisia aukkoja:D Mutta hyviä olivat kuitenkin. Sen virheen kuitenkin tein, että laitoin ne kuvun alle yön ajaksi, joten eikös suolat olleet sulaneet sinne sisälle. No, ei se onneksi makuun vaikuttanut.

Pilleihin askartelin yön pimeinä tunteina liloja perhosia

Koska en tyttösten kuvia halua blogiin juurikaan laittaa, niin tässä on nyt yksi otos, jossa ei ihan kauhean selvästi tyttöjen kasvot näy. Tyttösillä oli wheatin ihanaakin ihanammat tyllihamoset ja vertbaudetin paidat ja kuten kuvasta näkyy, hauskaa oli:)

Sellaista juhlahumua kuuluu tänne. Nyt on kaapit täynnä vielä herkkuja ja muutama vieras tulee vielä lähipäivinä, joten pientä juhlahumu on ilmassa edelleen. Ukkostakin on ilmassa jonkin verran, joten pitäkäähän itsenne salamoilta piilossa! Mukavaa sunnuntain jatkoa kaikille!

Kesäyön puuhastelua

Mikä siinä onkin, että kun kello lyö yksitoista illalla, niin alkaa tehdä mieli.......askarrella jotakin:) Monen monituista tuunausta on syntynyt silloin, kun lapset ovat nukkumassa ja talossa on aivan hiljaista. Ja niin kävi viime yönäkin. Joku aika sitten blogeja selaillessa näin törmäsin Hannan ihanaan ideaan. Ja siitä se ajatus sitten lähti!

Meidän kodinhoitohuoneen ovessa lukee tällä hetkellä vain sauna. No, miksikös sauna? Sen tähden, että kodinhoitohuneen kautta kuljetaan saunaan, ja minulla sattui tuollainen kyltti olemaan joutilaana ja se sopi tuohon oveen passelisti. Mutta eihän se paljasta sitä, että oven takaa löytyy myös pyykkipiste, silityspiste ja sikin sokin olevien vaatteiden jättöpaikka. Joten siihen piti tulla muutos!

Ei muuta kuin sakset, kankaat, tekstiililiima, rautalanka ja kynä heilumaan yön pimeinä tunteina. Minähän harrastin nukkekotien tekemistä/sisustamista ennen tyttöjen syntymään, joten tällainen pieni näpertely on kovin sydäntä lähellä. Siksi halusinkin tehdä vaatteet kankaista, mutta koska en jaksanut niitä alkaa ompelemaan, tyydyin tekstiililiimaan reunojen huolittelun kohdalla. Saman asian olisi ajanut myös väritön kynsilakka, jos vaan omaisin sellaista.

Vaatteisiin väänsin ohuesta rautalangasta henkarit.

 Henkarit laitoin juuttinaruun roikkumaan ja narun teippasin silkkinauhalla oveen kiinni. Tässä olisi kyllä ollut kätevä keino käyttää kuviollista teippiä, mutta enpä omaa sellaistakaan. Vaatteet teippasin varmuuden vuoksi oveen kiinni, sillä tuota ovea paiskotaan siihen tahtiin, että pian olisi vaatteet henkareineen kaikkineen koirulimme syötävänä!

Yöllisten askartelujen vastapainoksi on sitten päivisin touhuttu ja tohinoitu oikein kunnolla. Eilispäivän vietimme tyttöjen kanssa Robinin konsertissa ja voi että sitä tyttöjen riemua, kun näkivät idolinsa Ihan Elävänä!:) Etenkin Iina tanssi oikein sydämensä kyllyydestä ja ainoa harmitus oli, ettei lopuksi pääsytkään halimaan sitä "ihan oikeaa lobinin poikaa":)

Kukkia on myös keräilty kovasti. Kyllä sitä löytääkin paljon ihania ja kauniita asioita ihan vaan lähikatuja astellessa. Niittykukkia on jos jonkinmoisia ja heinäsirkat sirittävät kauniisti. Kun kävelee katuja noiden pienten jalkojen määräämää tahtia, eikä kiiruda ihan kauheaa vauhtia, ehtii nähdä ja kokea niin paljon enemmän.

Oikein ihanaa, rentouttavaa ja rauhallista sunnuntapäivän jatkoa kaikille!