Blogitapaaminen

Kuten kerroin aiemmin, niin kesälomareissumme päätteeksi tapasin Kotomon Tainan. Olimme ensin suunnitelleen tapaavamme heidän kotonaan, mutta sitten päätimmekin pistäytyä Marjamäen pajutallilla. Olin tuolla käynyt jo talvella ensimmäistä kertaa Inhimillien tekijän kuvauksiin mennessä ja ihastuin paikkaan aivan täysin. Eikä se pettänyt nytkään! Tällä kerralla en tosin ostanut sieltä kuin ihan pienen jutun, joka odottaa vielä paikkaansa pihalla, mutta silmänruokaa sain sitäkin enemmän.

On se vain kerta toisensa jälkeen mahtava huomata, miten mukavia ihmisiä blogien takana piileekään! Kiitos todella paljon Taina kahvihetkestä! Oli mukava tutustua sinuun ja ihaniin lapsiinne.

Nämä yllä olevat herkut olivat niin aidon näköisiä, että meidän pieni ekaluokkalainen koki aikamoisen pettymyksen, kun ei saanutkaan näitä syödä mehun kera!

Muutama herkku lähti sitten mukaankin:) Mutta nämä ovat sitten vielä ihan hys hys, jookos?:) Minun pikku prinsessani täyttävät nimittäin tiistaina jo neljä vuotta ja tällaiset herkut ja paahtimen hankin heille synttärilahjaksi mökkiinsä. No, vielä pitänee hankkia Iinulille toivomansa prinsessatossut ja Eevukalle pieni tzutzuhamsteri, mutta tämä on heidän yhteinen lahja. Eikös näytäkin herkullisilta nuo leivonnaiset, voisi melkein luulla, että aitoja ovat?:)

Oikein ihanaa viikon jatkoa kaikille!

Mökillä

...leikki-sellaisella. Eli vihdoin ja viimein on tyttöjen leikkimökki valmis. Ensin ajattelin maalata sen vielä tänä kesänä, mutta maalaus ehkä siirtyy vielä ensi kesään. Ellen sitten saa jotain ihmeellistä maalausintoa tässä heinäkuun aikana.

Mökki on pieni, mutta hyvin siellä mahtuu tytöt leikkimään, jopa ystävänsä tai isosiskonsa kanssa:)

 Tämä tuunaamani hylly oli juuri sopiva pikkuiselle kahviastiastolle ja kupeille

 Mökin sydän on keittiö. Taulut ovat vielä vanhoilla paikoillaan. Ne pitäisi maalata vielä valkoiseksi ja laittaa paremmille paikoille.

Tottakai prinsessoille pitää olla oma piianpeili

 Lattialle laitettiin vinyylimatto, jonka päällä on mukava kävellä. Virkkaamani matto oli juuri sopiva mökkiin.

 Terassilta vie laattapolku mökille

Tässä vielä yksi pihakuva, eiköhän nämä pihakuvat sitten riitä, hetkeksi;)

Meillä käytiin juuri saattelemassa isi junalle itkun sekaisin tunnelmin. Kuukauden päästä sitten taas nähdään! Vähän jännittää, kuinka selviämme kuukaudesta, kun melkein kaikilla lapsilla on erityistarpeita. Mutta eiköhän se tästä! Nyt lähden katsomaan, mitä teille muille kuuluu.

Oikein ihanaa viikkoa kaikille!

Leppoisaa juhannusta!

Nyt on kotiuduttu reissusta ja minulla olisikin vaikka jos minkälaista postausta nyt mielessä!:) Reissu oli aivan mahtava, nautimme siitä koko perhe täysin sydämin. Totesimme miehen kanssa kotimatkalla, että tämä oli kyllä meidän perheen tähänastisista lomista paras! Ohjelmaa meillä oli aamusta iltaan, mutta virtaa riitti noilla pikkuneideilläkin vaikka muille jakaa. Vietimme päivän Särkänniemessä, päivän kylpylässä ja Titinalle-talossa. Kävimme myös ostoksilla, ratsastamassa ja ystävien luona. Kotimatkalla tapasin Kotomon Tainan lapsineen, mutta se onkin sitten oman postauksen arvoinen juttu:)

Reissussa ehdin myös kierrellä kirppareilla ja auto olikin enemmän ja vähemmän täynnä wanhaa tavaraa, kun kotiin ajelimme. Niistäkin teen postauksen myöhemmin.

Eilen vietimme juhannusta naapuriperheen kanssa ja kylläpä olikin ihana päivä. Naapurini ja uusi ystäväni Kaisa oli leiponut mitä suussa sulavimman mansikkakakun juhannuksen kunniaksi ja sitä oli sitten ihan pakko vielä maistella pimentyvässä juhannusyössä:)

Pihahommia on paiskittu tosiaan sekä ennen reissua että nyt reissun jälkeen. Nyt piha alkaa pikku hiljaa olla kuosissaan ja ajattelin jo muutaman kuvan verran sitä teillekin näyttää. Terassia reunustaa nyt siis yhdeltä sivulta kivipuro, jonka yli metallisilta vie. (älkää välittäkö tuosta laattapinosta, se on jo häviämässä, hih!)

Naapurin ja meidän tonttia reunustaa nyt ratapölkyistä ja heinäseipäistä tehdyt aidat sekä portti.

Tällainen enkeliasetelma on nyt takapihan oven vieressä. Wanhat sukset odottelevat vielä paikkaansa:)

 Pihan yksityiskohtia tuleekin sitten varmasti blogiin tässä kesän mittaan vielä:) Pionitkin jo lupailivat kukkia nupuillaan, toivottavasti saan tänä kesänä iloita kukkaloistostakin.

Lomareissulta nappasin myös mukaani tämän tekolaventelin, joka ei paljon eroa tästä aidosta kaveristaan:

Oikein ihanaa juhannuksen jatkoa kaikille!

Projektit jatkuu, kunnes taukoavat

Minä kerroinkin teille, että pihalla on pienoisia projekteja menossa. Nyt niistä on suurin osa saatu tehtyä, mutta ei tokikaan vielä kaikkea.

Joku aika sitten mies kävi minulle hakemassa muutaman suuren aarteen. Ensimmäinen oli tällainen, todella paksun maalikerroksen peittämä vanha tynnyri

Josta mies sai laikkaa, hieontalaitetta ja öljyä käyttämällä kunnostettua tällaisen kaunokaisen

Pihalla odottelee myös tällainen suuri vanhus! Tästä olist tarkoitus joko turvottaa vesitynnyri tai laittaa sisälle muovinen tynnyri veden keruuta varten. Tämä on aikoinaan ollut traktorin perässä kastelutynnyrinä.

Tällaisia tynnyriprojekteja täällä siis on menossa:) Mutta nyt ne taukoavat pitkäksi aikaa, sillä huomenna pakkaamme auton täyteen kimpsuja ja kampsuja ja lähdemme Tampereelle kesälomareissulle! Kohteena olisi ainakin Titinallen talo, Särkänniemi, joku kylpylä ja tietysti sisustusliikkeet. Nyt minulle voisikin antaa viime hetken vinkkejä, mitä kivoja liikkeitä Tampereella ja lähiseudulla olisi?:)

Voikaahan hyvin ja palataan asiaan juhannuksen alla!:)

Puutarhapuuhia

Tämä päivä ja muutama edellinenkin on hurahatanut enempi ja vähempi puutarhapuuhissa. Ja mikäs sen mukavampaa!

Kuten kerroin, vietimme miehen kanssa viime viikon lopulla tinahääpäivää ja sain mieheltäni aivan ihanan lahjan. Toki itse tästä vinkkasin, mutta mitäs sillä on väliä! Hän sen kuitenkin minulle haki:) Tässä voin sitten haaveilla ruusunpunaisia unelmia teekupin kera ja nautiskella ilta-auringosta.

Tänä kesänä meillä on tosiaan tapahtunut paljon pihalla. Ja ehkä on aikakin! Olemme tässä asuneet jo pian seitsemän vuotta ja nyt vasta perustin ensimmäisen kukkapenkinkin itse. Olihan tässä toki jo valmiita penkkejä muutama, mutta täytyyhän sitä nyt omakin penkki perustaa. Joten sellaisen tein leikkimökin kylkeen. Täällä olisi nyt sitten kasvamassa liljoja, pioneita, unikkoja, syysleimuja, harmaakurjenpolvia ja arovuokkoja. Katsotaan, mitä tästä tulee! Jännityksellä olen odottanut, kuinka pienet juurakot ovat lähteneet kasvamaan ja ilokseni tänään jo huomasin pioneissa nuppuja.

Tänä vuonna on niin syreenit kuin alppiruusukin kukkineet aivan valtavan kauniisti. Joka vuosi tämä alppiruusu tosin yllättää minut kauneudellaan ja ennen kaikkea sitkeydellään. Tämä kun on tässä ollut siitä asti, kun taloon muutimme, enkä ole onnistunut sitä tappamaan, kop kop!

Viime vuonna teimme terassin yhdelle sivulle puron kivistä ja nyt oli kivikkoon kasvanut tämä hurmaava kivikkokukka. Kylläpä sitä voikin tulla iloiselle tuulelle nähdessään jotain kaunista uutta kasvavan pihallaan! 

Pihaprojekti jatkuu huomenna. Toivon kovasti, että saamme sen huomenna jonkinlaiseen päätökseen, ja pääsen postaamaan ihan kunnon pihapostauksen. Mies lähteekin juhannuksen jälkeen kuukaudeksi ulkomaille, joten heinäkuussa ei taida pihalla muuta tapahtua kuin rikkaruohot vähentyä. Olen sopinut lasten kanssa, että otamme heinäkuun ihan matalalla profiililla vain ja minun ainoa tavoitteeni on pitää tämä kööri hengissä ja kasassa sen aikaa, kun isi on poissa;)

Oikein aurinkoista viikon jatkoa kaikille!

Väsymys

Minun täytyy nyt myöntää, että olen totaalisen uuvahtanut. Olen ollut nyt viime aikoina niin pohjilla, ettei bloggaamisestakaan ole tullut mitään. Olen vain käynyt katselemassa toinen toistaan ihanampia päivityksiä kykenemättä itse tekemään yhtäkään postausta. Koska tämä on kuitenkin asia, josta saan hurjasti voimia, yritän nyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja tehdä päivityksiä.

Sillä aiheita minulla riittää! Yksi vanha sukulaiseni nukkui pois ja äitini antoi minulle paljon hänen vanhoja valokuviaan ja muita pieniä, mutta sitäkin tärkeämpiä tavaroita. Niistä teen ehkä lähiaikoina postauksen, kunhan päätän, mitä haluan julkistaa, mitä pitää vain itselläni.

Pihallammekin on tapahtunut suuria juttuja! Mutta koska se ei ole vielä ihan valmis, en ihan vielä voi niitäkään julkistaa. Ehkä huomenissa jo yhden pienen jutun, jonka sain mieheltäni 10-vuotis hääpäivälahjaksi:) Me nimittäin vietimme perjantaina tinahääpäivää. Tuntuu ihan uskomattomalta, että siitä on jo mukamas kymmenen vuotta, kun minä olin 24-vuotias nuori morsian! Ihan hassua, juurihan minä maaliskuussa täytin sen 24 vuotta!;)

Ai niin, ne Rodoksen ostokset! Niin kuin sanoin, niin pääasiassahan siellä on vain sellaista turistikrääsää, joka tosin sekin oli lapsille hyvin mieleistä. Neitoset nauttivat kolikkohuiveistaan ja isoveli paavo pesusieni-kopio-lippiksestään. Ja äiti sitten näistä:

 Eli vihdoin ja viimein minäkin sen sain, oikean kenkälestin! Niitä olisi ollut kolme kappaletta ja nyt harmittaa, etten ostanut niitä muitakin tuunattavaksi!

 Kaikkien kippojen ja kuppien joukosta valitsin nämä kaksi mukaani. Eli tuollaisen litran vetoisen kasarin ja vanhan kupariastian, jolla kuulema turkin kylpylöissä on kaadettu vedet päälle. Nämä olivat mielestäni kovin herttaisia ja myyjän mukaan hyvin vanhoja, 1800-luvun taitteelta.

Ja minkäs sitä kissa raidoilleen voi vai mitenkäs se menikään! Kyllähän siellä patsaspaljoudessa oli tehtävä tämä täydellinen Madonnalöytö! Suurin osa myytävistä patsaista oli perus valkoisia kipsipatsaita, mutta kun löysin tämän käsin maalatun patsaan, joka on jonkinlaista kivimassaa, niin se oli siinä! Ei auttanut muu kuin kaapata patsas mukaan ja toivottava, että käsimatkatavaroiden paino ei ylitä sallittua, hih!

Näiden lisäksi tein pieniä ostoksia, joita sitten ehkä vilahtelee muissa kuvissa myöhemmin.

Täällä kotona ei ole suuren suuria muutoksia tapahtunut, paitsi että kaikki uudet ja wanhat tavarat etsivät paikkaansa. Nyt sain myös vihdoin viime kesänä otetun lasten kuvan seinälle. Ystäväni mies tulosti sen suurelle A3 koon printille ja mieheni teki kuvaan taustan vanhoista harmaantuneista laudoista. Kuvan mies naulasi taustaan vanhoilla 1800-luvulta peräisin olevilla taotuilla nauloilla ja kokonaisuus on minusta tosi kiva. Taulu on nyt tässä työhuonesyvennyksessä, jonka ikkunanpuitteet ja katto odottavat vielä maalausta, hih:) Mutta siinä ne miun omat muruset on<3<3<3<3

Ulkona sataa vettä ja hyttysiä piisaa. Toivottavasti huomenna hiukan pilkistäisi aurinko, jotta pääsisi vähän räpsimään kuvia tuolla pihan puolella.

Oikein ihanaa viikon alkua kaikille, jotka olette vielä malttaneet matkassa pysyä!