Ehkä jokunen teistä onkin lukenut tuon syksyllä ilmestyneen kirjani. Siinä kerrotaan meidän kaksostyttöjen syntymästä, joka vei meidät yli vuoden pituiseen sairaalaelämään, kun toinen kaksosistamme olikin yllättäen vakavasti sairas. Tuo vuosi jatkuvine kuolemanpelkoineen vaikutti myös meidän isompiin lapsiin. Rakas esikoisemme, meidän empaattinen ja herkkä poika, sairastuikin tämän vuoksi vakavaan masennukseen. Tämä on aihe, josta ei paljon puhuta, niin kuin ei puhuta tuostakaan aiheesta, jota kirjani käsittelee, eli kuinka vauvasta voi kasvaa sairaalan lapsi. Meidän Perhe-lehden toimittaja kysyi minulta, suostuisinko hänen haastateltavaksi käsittäen lapsen masennusta. Hetken mietittyäni suostuin haastatteluun ja haastatteluni ilmestyi tämän kuun lehdessä torstaina. Tämä aihe on minusta tärkeä ja siitä pitää voida puhua ääneen. Jaan tämän jutun nyt teidänkin kanssanne.
Isompana voit lukea juttua näistä
täältä
Olipa ihana huomata, miten sankoin joukon olette jo ilmoittautuneet arvontaan!:) Huomenna jatketaan taas sisustusaihein, vaikka tämän päiväinen, tai noh, iltainen postaus onkin hiukan synkempi.
Rauhallista viikon alkua kaikille! Pitäkää toisistanne huolta<3
Voi Heidi ♥ Tippa linssissä luin jutun läpi. Olette joutuneet perheenä kokemaan kyllä niin paljon, tuntuu epäreilulta. Miten Veeti voi tällä hetkellä?
VastaaPoistaLämmin halaus teille kaikille! Tuo teksti jäi edelleen nin pieneksi, etten nähnyt lukea sitä.. ja kirjaasi en ole vielä uskaltanut lukea (tuo kuopus on niin pieni vielä..), myöhemmin sitten. Meidän perhe- lehden käyn varmaan lukaisemassa kirjastossa. Voimia oikein paljon teille!
VastaaPoistaVoimia teille kaikille! <3
VastaaPoistaPaljon voimia ja jaksamista teille kaikille <3
VastaaPoista-päivi-
Voi miten ikäviä asioita. Voimia ja Iso halaus!pitää lukea oikein ajan kanssa .
VastaaPoistaKovin vaikea oli tuota tekstiä lukea,kun oli niin pienellä ja näytti suttuiselta kun suurenti.Mutta voimia sinne teille kaikille=)
VastaaPoistaLuin jutun viime viikolla , vakavaksi sai mielen.
VastaaPoistaSurullista, että pienen ihmisen pitää noin kärsiä.
Kaikkea hyvää teille! Toivottavasti poika löytää valon elämään!
Paljon voimia!
VastaaPoistaKyyneleet tuli ...
VastaaPoistaVoimia sinulle ja koko perheelle. Vaikuttaa kovalta taistelulta arkinen elämä.
Ihana kun jaksat sisustusjuttujakin bloggailla, se on varmaan sellaista omaa aikaa ja saa omissa ajatuksissaan.
HALAUS <3
Voimia teille kaikille.♥
VastaaPoistaRohkea ja sinnikäs nainen olet Heidi kun tuot näin raskaan ja ahdistavan asian esille♥ Uskon että antamastasi haastattelusta on apua muille perheille jotka lapsen masennuksen kanssa elävät,niinkuin tuossa jutussa kerroit,vertaitukea on varmasti vaikea löytää ja asia on muutenkin niin valtavan suuri ja raskas että helposti varmaan tuntee sen kanssa jäävänsä yksin..Voimia,ilonpilkahduksia ja ihan konkreettista apua toivon perheellesi♥
VastaaPoistaKovasti voimia koko teidän perheelle!
VastaaPoistaISO halaus sinulle ja koko perheellesi <3 Kirjaasi en ole onnistunut vielä lainaamaan, kun aina siitä on varaus jollain muulla, mutta lehden ostin viime viikolla ihan varta vasten. Kyyneleet silmissä luin tekstin. Toivon, että poikanne löytää elämänilon ja valon!! Todella vahva nainen olet! Voimia <3
VastaaPoistaToivon paljon voimia teidän perheelle!
VastaaPoistaMinäkin toivon oikein paljon voimia ja jaksamista teidän perheelle! <3
VastaaPoistaToivon paljon voimia minäkin teidän perheelle<3
VastaaPoistaKyyneleet silmissä luin lehdessä julkaistua juttua. Toivon, että poikanne ja koko perhe saatte tarvittavaa tukea ja apua.
VastaaPoistaVoimia koko perheelle!
Kirsi
Voi heidi! *halaa hellästi*
VastaaPoistaVoimia toivotan teille kaikille ja erityisesti Veetille <3
Olet usein ajatuksissa!
-tiiti-
Aina ei löydy sanoja vaikka kuinka yrittäisi... siispä vain lämmin *halaus*
VastaaPoistaMarikan blogista löysin tieni tänne! Täytyy tulla paremmmalla ajalla uudelleen.
VastaaPoistaMasennus (erityisesti varmaan juuri lapsen kohdalla) on edelleenkin jotenkin tabu... Ikävä kyllä!
Olen itse sitä sairastanut, enkä kai koskaan kokonaan tästä "parane", ja läheltä seurannut myös erään lapsen masennusta, -muistan kuinka kova paikka se silloin oli vanhemmille!
Voi Heidi <3 Itkua tihrustin kun tuon jutun luin. En oikein tiedä mitä sanoa, voimia paljon teidän perheelle!
VastaaPoistaEn ole vielä tuota juttua lukenut, mutta tulen sen kyllä lukemaan. Haluan ostaa lehden, jota pitää kädessäni sängyssä illalla. Todella hienoa ja rohkeaa tuoda asia esille. Olet varmasti monelle samassa tilanteessa elävälle voimanlähde. Mikään ei ole parempaa kuin vastoinkäymisten keskellä tietää, että on joku toinenkin, joka jakaa saman kohtalon. Se vaan antaa ihmeellisesti voimaa. Tiedän itse, kun sukumme autoimmuuni-sairaudet ovat vieneet meitä tilanteesta toiseen. Paljon voimia ja jaksamista. Elämä on yhtä tasapainoilua. Olen aina ajatellut omien ja läheisten vastoinkäymisten keskellä, että meille annetaan tasan niin paljon kuin jaksamme kantaa. Eli tuollaisen kokemuksen omaava ei voi olla muuta kuin erittäin vahva ihminen. Paljon lämpimiä ajatuksia sinne!♥
VastaaPoistaRohkeita sanoja. On hienoa, että avoimesti puhut omista ja perheen tuntemuksista- varmasti moni saa lehden myötä rohkeutta puhua asiasta ja hakea apua perheelle. Toivon paljon voimia sinulle ja muulle perheelle. Vanhempana voit olla Veetin tuken olemalla Veetin äiti. Se, että annat itsellesi luvan kaikkiin tunteisiin auttaa sinua jaksamaan :) t. Heidi P.
VastaaPoistaVoi Heidi mitä kaikkea olettekaan kokenut ja mitä polkua kuljette edelleen. Joskus pohtii, että miksi joillekin annetaan niin paljon kannettavaksi, ehkä joillakin on voimaa enemmän kuin toisilla.
VastaaPoistaItsekin kahden synnynnäisen vamman (meillä kyllä pienet teidän sairauksiin verrattuna) omaavan lapsen omaavana tiedän, miten äidin ja vanhempien sydän särkyy aina, kun lapsella on kipuja tai heitä operoidaan tai heidän täytyy muuten jollain tapaa kärsiä/kokea enemmän kuin muiden lasten.
Voimaa ja suuria lämpöistä halauksia teille ja koko perheelle! Ihanaa, että jaksat kaiken keskellä laittaa kotia ja ajatella asioista niin kauniisti ja valoisasti.
Veetille toivomme jaksamista ja uskomme, että hymy taatusti löytyy ja palaa. Kiva olisi kuulla, kuinka Veeti nyt jaksaa ja onko sairaalajakso tuonut uutta toipumiseen. Selvästi taidat itse jaksaa nyt paremmin, olisiko tästä jaksosta apua kuitenkin. Kuinka poika kokee viikonlopun jälkeen paluun sairaalaan ja miten elo ilman lähiperhettä onnistuu. Paljon kysymyksiä, mutta näitä asioita jäin itse jutun lukemisen jälkeen miettimään. Jos jaksat joskus kertoa...varmasti moni haluaa kuulla miten teillä nyt arki sujuu.
Nyt jos olisit täällä tai minä siellä, tarttuisin kädestäsi, pitäisin kiinni lujaa ja halaisin. Kuuntelisin tai vain olisin vierelläsi...toisena äitinä! Iso lämmin halaus, Ansku
Olen myös yksi vakiolukijasi, laiska kommentoimaan, mutta nyt on kyllä pakko. Itku kurkussa luin jutun, itselleni myös 7 vuotias poika. Kunpa voisin auttaa jotenkin. Olet rohkea, kiitos, että jaoit tämän kanssamme! Toivon koko sydämestäni, että Veeti löytää vielä ilon elämästä ja että elämä muutenkin näyttää teidän perheelle aurinkoisen puolensa pian!
VastaaPoista-Hannele
Olen pitkään miettinyt että jotakin minun on pitänyt jo pidempään tehdä. Nyt tänään tänne blogiin tullessani muistin, että halusin kovasti nähdä ja lukea tämän juttunne. Nyt sen tein ja kyyneleiltä en minäkään pystynyt välttymään.
VastaaPoistaOlet super rohkea ja annat kyllä mielestäni kasvot ehdottomasti asialle, josta ei puhuta tarpeeksi. Masennus onmuutenkin liian iso tabu, aikuisten keskuudessakin. Moni ei edes usko, että ihminen voi oikeasti masentua,
Toivon ihan super paljon, että saan täällä blogissasi lukea tilanteen ajan myötä muuttuvan. Muista ihana ihminen hyvä oma jaksamisesi kaiken keskellä <3