Tikuista asiaa

Meillä kävi täällä eilen kova huonekalujen piirileikki olohuoneessa, kun päätin vaihtaa järjestystä oikein kunnolla. Huone on kuitenkin vielä sen verran sekaisin, etten kuvia kehtaa vielä laittaa. Koko perhe on ollut kuitenkin muutoksesta innoissaan, kai se vaihtelu tekee kaikille hyvää.

Aurinko paistoi tänään ihanasti ulkona ja piti sitä kevättä tuoda lisää sisällekin keväisten asetelmien muodossa. Olohuoneen pöydällä ollut esikko on hiukan elpymässä ikkunan edessä, raukka kun oli aivan nuukahtanut oltuaan ilman vettä viikon verran. Mutta hienosti se tuntuu tuolla näyttävän taas elonmerkkejä! Siksi aikaa, kunnes esikko elpyy, tuo väriä pöydälle tällainen keväinen asetelma.

 

Keittiön pöydälle tein tällaisen asetelman, on aivan ihanaa, kun saa taas laitella hentoa vaaleanpunaista ja lilaa hiukan piristeeksi valkoisen ja tumman keskelle.

Meillä on ollut viime aikoina miehen kanssa kädenvääntöä niinkin suuresta asiasta kuin tulitikuista. Joo-o, jos ei ole muusta asiaa, niin väännetään sitä sitten vaikka tikuista! Minä kun halusin siivota takan hyllyjen päältä kaiken ylimääräisen pois ja mies taas oli sitä, ihan siis liian käytännnöllistä, mieltä, että tulitikut pitää olla käden ulottuvilla. Olen nähnyt muutamassa liikkeessä hienosti koristeltuja rasioita, mutta en ole raaskinut niistä neljää,viittä euroa maksaa. Niinpä lauantain ja sunnuntain välisen yön pimeinä tunteina askartelin tikkuaskien päällisiä. En raaskinut niihin mitään pitsejä laitella, kun ovat kuitenkin kertakäyttötavaraa. Mutta tällaisia niistä tuli. Nyt ne voivat ihan hyvin olla minunkin puolesta tuossa takan päällä esillä, hih!

Meidän reipas ekaluokkalainen viettää hiihtolomaansa ja huomenna lähdetään "isojen tyttöjen kierrokselle" kirppareille. Ensin käydään viemässä isoveikka osastolle, sitten kahvilan kautta viemään omia kirppistavaroita kirppikselle ja kiertelemään muiden myyntilooseja.  Paksua lompakkoa ei tarvitse varata mukaan, mutta aikaa ja kivaa mieltä sitäkin enemmän. Mikäs sen mukavampaa!

Oikein ihanaa viikon jatkoa kaikille!

Kuntoutusta ja kulttuuria

Vihdoin on reissut takana ja ollaan taas kotona. Eevin operaatiot sujuivat hyvin ja pääsimme jatkamaan Helsingistä suoraan matkaa kohti kuntoutuskeskusta muutaman sairaalayön jälkeen. Kuntoutusviikko oli taas rankka ja antoisa. Vietimme rankkoja hetkiä, mukavia hetkiä, mieleenpainuvia tuokioita ja ennen kaikkea kaiken koimme yhdessä. Nyt meillä täällä päin Suomea on alkamassa hiihtoloma, mutta esikoisemme viettää senkin osastolla. Ekaluokkalainen kyllä lomailee, ja kun isikin palaa ensi viikolla takaisin töihin sairaslomansa jälkeen, vietämme päivät tyttövoimin. Jotain mukavaa tyttöjen puuhaa pitäisi siis keksiä!

Kuntoutusviikolla pääsimme tekemään kuitenkin pienen reissun ohjaajiemme kanssa. Tiedättekö, missä nämä kuvat ovatkaan otettu?

 Tämä seuraava kuva antaa ehkä jo enemmän vinkkiä:

 Ja tästä voi ehkä arvata jo enemmän, kuvassa meidän rakas ekaluokkalainen:

Niin, paikka on Herra Hakkaraisen talo Vammalassa! Meillä oli aivan ihana aamupäivä siellä. Emme olleet koskaan siellä käyneet, mutta innolla odotimme reissua ja kylläpä se olikin kiva paikka! Lapsille riitti touhua ja katseltavaa ja täytyy myöntää, että niin riitti äidillekin. Hiukan huokailin kaikkien ihanien vanhojen tavaroiden keskellä, hih! Lämpimästi voin suositella talossa käyntiä kaikille! Siellä sai käteensä rannekkeet, jotka ovat koko päivän voimassa, joten välillä voi käydä jossakin vaikkapa syömässä.

Olin kyllä kovin iloinen, että pääsimme tuolla käymään, tänä vuonna kun emme mihinkään pääse hiihtolomaa viettämään.

Nyt lähden teidän muiden ihania blogeja katselemaan. Voi olla, että kommentointi jää taas vähälle, mutta kun nyt olen kotiutunut, niin enköhän ehdi kommenttejakin jättämään lähipäivinä normaaliin tapaan.

Oikein ihanaa viikonlopun jatkoa kaikille!

Väriä elämään

 Enkös minä luvannut vähän valoisampaa postausta seuraavaksi? No nyt tarjoilen sitä valoa ja värejä teille näiden kauniiden kukkien myötä, jotka rakas mieheni toi minulle 13.2. meidän 13 yhteisen vuoden kunniaksi <3 Mistä lie hän osasikaan aavistaa, että olin haaveillut esikoista, kun niin monessa blogissa olin niitä jo ihallut:)

Minulla on täällä kovat paikkailut käynnissä. Huomisaamuna minun pitäisi astua anivarhain junaan Eevin kanssa ja matkaamme taas kerran Helsinkiin Lastenklinikalle. Perjantaina hänellä on operaatio, ja toivomme, että hän pääsee pian sen jälkeen sairaalasta pois. Maanantaiaamuna nimittäin matkamme jatkuu Helsingistä kohti perhekuntoutuspaikkaa. Joten reiluun viikkoon en taas pääse juurikaan blogeja kurkkimaan, kun ei tuolla minun kännykällä se oikein meinaa onnistua.

 Joten oikein mukavaa viikkoa kaikille teille!

Hyvää ystävänpäivää

Minun ystäväni on kuin villasukka,
joka talvella lämmittää.
Ja minun ystäväni on kuin niitynkukka
joka saa minut hymyilemään.
Ota kädestä kiinni, tule kanssani rantaan,
vien sinut katsomaan,
miten aurinko laskee puiden taakse
ja saa taivaan punertamaan.

♥ Oikein ihanaa ystävänpäivää teille kaikille ihanille blogiystävilleni! ♥

♥:lla Heidi

Tunnelmointia talvisaikaan

Minulla oli vakaa tarkoitus tehdä seuraavasta postauksesta joku oikein keväinen ja kirkas, mutta eilisiltana vietin sellaisen tunnelmaillan, että se oli pakko jakaa kanssannekin. Mies on reissussa, joten kun sain lapset nukkumaan, virittelin kynttilöitä ympäriinsä ja nautin hiljaisuudesta. Laittelin takan reunuksille päivällä jo uudet koristeet. Tuohon luukun yläpuolella olevalle hyllylle en oikein tiedä, mitä laittaisin. Siihen kävisi kivasti vaikkapa jotkut vanhan hopeiset kynttilänjalat. Ongelmana on se, että hylly kuumenee todella kuumaksi takan ollessa tulilla, joten mitään kuumalle herkkää siihen ei voi laittaa. Tällä hetkellä siinä onkin nyt siis tuo pieni talolyhty, madonna ja pari piparimuottia kynttilöineen.

 Minulla on tarkoitus tehdä muutosta saunaankin, kunhan sitä varten saan säästettyä rahaa. Nyt kuitenkin laittelin jo saunaan muutaman lyhdyn ja tein sinne sauna-aiheisen taulun. Näissä kuvissa sauna näyttää paljon valoisammalta kuin tosiasiassa illan pimeinä tunteina oli. Kun vielä kylpyhuoneen puolellekin laitoin vain muutaman tuikun, oli kuin olisin ollut jossakin mökkisaunassa. Ihanan rentouttavaa!

 

Jospa sitten seuraava postaus olisi hiukan valoisampi!:)

Tunnelmallista viikonlopun jatkoa kaikille!

Käsitöitä ja kukkia

Minulla on edelleenkin muutama iso projekti kesken, mutta ne ei voi jatkua, ennen kuin saan ostettua purkillisen valkoista maalia. Joten pienet tuunailut jatkuu. Olen miettinyt erilaisia koristeita meidän ruokapöydän tuoleihin, jonkinlaiset numerot olisivat kivat. Monissa paikoissa on myynnissä numerolaattoja, mutta vain numerot 1-4. No, eihän se paljon auta asiaa, kun tuoleja on kuusi. Toisaalta kaipasin hiukan enemmän hempeyttä kuin paljaat laaatat, joten päädyin ompelemaan koristeet itse. Tein tällaiset numerosydämet, jotka solmin tuoleihin juuttinarulla. Poika totesi heti, että sitten voikin alkaa käskeä vieraita istumaan "paikalle 3, paikalle 5 jne":D

Tulppaanit on edelleen hankkimatta, mutta minun perhosorkideani on päättänyt ilastuttaa minua pahimpaan hätään! Tähän asti olen aina onnistunut tappamaan perhosorkidearaukat ensimmäisen kukinnan jälkeen, mutta tämä yksilö on ollut niin sinnikäs, että aloitti nyt toisen kukintansa. Ja kyllä tämä yksilö onkin sitten kaunis! Tuo mukavasti kevätiloa tänne sisälle.

 Ja hyvä tosiaan, että kevään tuntua saa tänne sisälle, ulkona kun on täysi talvi. Mutta eipä kai muuta voi odottakaan puoli välissä helmikuuta!:)

Oikein ihanaa viikonlopun jatkoa kaikille!

Tilkkuiluja ja tuunausta

Hih, meillä kyllä vastoinkäymiset jatkuu, vaikka mitä tekisi! Pääsimme tosiaan sairaalasta perjantaina ja olin jo kovasti odottanut, että nyt pääsen bloggailemaankin kunnolla. Vaan eikös mitä, meiltä hajosi tietokone! Pöytäkone teki täysin stopin. Mies sai nyt onneksi tämän vanhan läppärin korjattua, joten nyt pääsen jo nettiin, mutta edelleen on suuri arvoitus ja jännityksen aihe, menikö meillä nyt kaikki kuvat sen siliän tien! Meidän kun oli tarkoitus ostaa uusi kovalevy heti, kun siihen on varaa. Mutta ei sitten ehditty. En nyt pysty edes ajattelemaan noita kuvia, sillä niiden on kyllä ihan pakko olla säilyneet.

Mutta jospa ne suurimmat vastoinkäymiset olisi nyt tässä. Tosin yksi suuri murhe meidän elämässä on edelleen. Poikani on hyvin, hyvin vakavasti sairas. Ja se koskee sydämeeni enemmän kuin mikään muu. Ensi kuun Meidän Perhe- lehdessä tulee olemaan haastatteluni koskien poikani masennusta. Vielä haastattelua antaessani poikani oli kotona, enkä osannut kuvitellakaan, miten suureen mustaan aukkoon vielä joutuisimme. Pakko kuitenkin on uskoa, että tästä kaikesta vielä selvitään, koko perhe, hengissä.

Mutta keskitytäämpä nyt siihen, mikä tämän bloginkin idea on, eli sisustamiseen :) Lupailinkin viimeksi laittaa kuvia uudesta aarteestani ja tässä se nyt sitten on. Eli sain tällaisen vanhan lankkupöydän olohuoneeseemme. Minun oli ensin tarkoitus tehdä siihen uusi päällinen vanhoista harmaista lankuista, mutta koska tämä on niin ihanasti kallellaan alkuperäisine lankkuineen, niin enhän tuohon raaskinut vielä puuttua. Tuohon on kuulunut aikoinaan laatikko, mutta se on aikojen saatossa hävinnyt. Niinpä rakas mieheni rakensi pöytään pohjan ja erikseen vielä hyllyn kaukosäätimille. Minä tein sabluunalla pöytään La Maison tekstin, joka tosin ei onnistunut ihan toivotulla tavalla, joten sitä pitää vielä tuunailla:)

 

Ompelukone on myös surrannut täällä. Aikoinaan tilasin Pikkuiidan puodista kangastilkkuja viirejä varten, mutta ne jäi sitten ompelematta. Nyt sain inspiksen ommella kunnon tilkkutäkin olohuoneen sohvalle, joten sinne meni sitten ne tilkut. Ompelin täkin toiselle puolelle yksivärisen kankaan ja väliin laitoin kunnon peiton, jotta tilkkupeitto on oikein lämmin. Näin ne värit hiukan valtaavat alaa täällä kotona näköjään:)

Nyt pitäisi saada kyllä vielä kunnon kimppu keväisiä tulppaaneja maljakkoon lisäväriä tuomaan! :)

Oikein mukavaa keskiviikon jatkoa kaikille! Pitäkää itsenne lämpiminä!

Taas sairaalasta terveisiä!

Niinhän siinä kävi, ettei ehditty kunnolla parantuakaan, kun viime sunnuntaina tie vei taas kerran lastenosastolle. Tällä kertaa syynä olikin todella ärhäkkä rsv-infektio, joka vei Eevin todella huonoon kuntoon. Ilmeisesti oltiin napattu pöpö mukaamme edelliseltä sairaalakeikalta. Koko viikko vierähti osastolla, eilen vihdoin kotiuduttiin. Nyt taitaa yksi jos toinenkin tässä perheessä olla saman taudin kourissa, mutta toivottavasti muut selviävät ilman sairaalakeikkoja.

Sisustamista on siis tehty lähinnä ajatustasolla taas, tosin tänään tein ihanan vanhan hankinnankin. Siitä kuitenkin seuraavassa postauksessa lisää, sillä tuo hankinta lähtee pian miehen ja pojan seuraksi autotalliin ja tulee toivottavasti entistä ehompana takaisin;)

Ennen sairaalaan lähtöä ehdin jo kertaalleen nautiskella laskiaiskahvit...tai no, teet. Minä olen aivan heikkona niin laskiaispulliin kuin runebergin torttuihinkin, ja pakko niitä on saada heti, kun kauppoihin saapuvat! Mikäs se parempaa, kun ulkona pakkanen paukkuu, juoda lämmin kuppi teetä ja nautiskella laskiaispulla, mansikkasydämellä totta kai! :)

Pakkanen tosiaan paukkuu hurjasti, -22 näyttää mittari ja lunta piisaa. Aurinko kuitenkin jo kauniisti paistaa päivisin, joten kevättä tulee rintaan väistämättä. Niinpä vaihdoin olohuoneessakin joulunpunaisen maton kevään vihreään. Kovasti mieli tekisi hankkia vaalea matto, mutta se ei nyt ihan vielä taida olla kovin järkevää, kun nuo pikkuneitoset vielä kovasti sotkevat.

Oikein ihanaa viikonlopun jatkoa kaikille!