Surun päivä

Ystäväni on menetti pienen poikansa tänään. En ole häntä koskaan tavannut, en ystäväänikään muuta kuin virtuaalisesti, mutta silti heidän elämänsä on koskettanut omaani hyvin paljon. Ei vähiten siitä syystä, että lapsemme olivat samasta syystä sairaalassa. Tämä on ollut hyvin rankka päivä. Tunteet ovat heitelleet surusta kiitollisuuteen. Niin itsekäs tunne kuin kiitollisuus on vallannut mieleni, kun olen miettinyt, kuinka onnekkaita olemme, että emme menettäneet sairaala-aikana tytärtämme. Miten suuren surun on ystäväni kohdannut, en voi sitä edes ymmärtää. Sytytin tuon urhea pojan muistolle kynttilän ja rukoilen hänelle enkelten seuraa Taivaassa. Pitkään jaksoit, urhea poika, nyt on sinulla kaikki hyvin<3 Olen niin kiitollinen, että sain tänäkin iltana peitellä kaikki lapseni omiin sänkyihinsä ja rukoilen, että saan tehdä sen vastaisuudessakin<3 Hyvää yötä kaikille, pitäkää huolta rakkaistanne<3